Huhtikuussa vuonna 1897 Hurja joukko teki näyttävän iskun
Gastle Gate nimiseen kaivoskaupunkiin Utahissa. Naamioitunutjoukko ryösti
Pleasant Valley Companyn palkkarahat viimeistä senttiä myöten saaden saaliikseen 7000 dollaria.
Pleasant Valley Company
Oletettavasti
Butch Cassidy käytti ryöstössä samaa joukkoa (
Elzy Lay ja
Bob Meeks), jolla oli iskenyt onnistuneesti vain vuotta aiemmin
Montpelierissä.
Butch Cassidy oli vältellyt tekemästä ryöstöjä kotiosavaltiossaan Utahissa, koska hänet tunnettiin siellä liian hyvin. Saalis oli tällä kertaa kuitenkin niin houkuttelevan iso, ettei sitä voinut päästää käsistään. Kaivostoiminta oli vilkasta Castle Gatessa, ja kaivosmiesten palkat tuotiin sinne joka kuukausi junalla.
Gastle Gate
Gastle Gate Town
Bob Meeks
Butch ja Elzy ryöstivät rahakuljetusjunan, pakottivat virkailijat lastaamaan rahasäkit heidän hevosiinsa, jonka jälkeen karauttivat täyttä laukkaa tiehensä. Vauhti väsytti pakohevoset nopeasti, mutta Butch oli suunnitellut kaiken huolella. Bob Meeks odotti vaihtohevosten kanssa muutaman kilometrin päässä. Sen jälkeen ryöstäjät saaliineen katosivat jäljettömiin.
Castle Gaten kaivokselta yritettiin sähköttää avunpyyntöä sheriffille, mutta turhaan. Hurja joukko oli katkaissut lennätinlinjat.
The Tribune kirjoitti seuraavana päivänä:
”Jos eilisen ryöstön tehnyt kopla on Robbers Roostissa, voi kaivosyhtiö luopua toivosta nähdä rahoja enää koskaan. Ryövärit ovat liian hyvin järjestäytyneet, ja preeria on liian laaja ja autio. Jos sheriffin joukot yrittävät jäljittää roistot, niille käy kalpaten".
Useat historioitsijat olettavat, että Butch Cassidy ja hänen sidekick, Elzy Lay pitivät
Sheridania piilopaikkanaan kesällä 1897, sen jälkeen kun olivat ryöstäneet Pleasant Valley Companyn palkkarahat Gastle Gatessa, Utahissa. Oletettavasti Lay toimi kesän baarimikkona eräässä kaupungin saluunoista, Cassidyn työskennellessä karjamiehenä
Dan Hillman –nimisen miehen tilalla.
Sheridan
Hillmanin poika, Fred oli tuolloin 13-vuotias. Vuonna 1970 hän kertoi, että muisti hyvin miehen, jonka hänen isänsä oli tuolloin tilalle palkannut. Mies oli sanonut nimekseen
LeRoy Parker ja että hän tuli pohjoisesta, koska siellä hänelle ei ollut enää maksettu palkkaa karjanajosta.
Fred Hillmanin mukaan Parker oli erinomainen karjamies, eikä antanut minkäänlaista vihjettä, että olisi ollut tuolloin etsintäkuulutettu. Hänellä oli pojan kertoman mukaan kuitenkin aina hevonen satuloituna ja valmiina. Fred muisteli myös, että Parker jatkuvasti vapaallakin ollessaan tarkkaili ulos ovesta sekä ikkunoista.
Muutaman kerran kesän aikana muuan mies kävi tapaamassa Parkeria heidän tilallaan, ja kerran miehet ratsastivat yhdessä jonnekin muutamaksi päiväksi. Historioitsijat olettavat, että kyseessä oli Elzy Lay, ja että lainsuojattomat olivat saattaneet iske tuolloin
Belle Fourchessa Etelä-Dakotassa.
Belle Fourche
Kun kesä oli lopuillaan, Parker ei eräänä aamuna enää saapunutkaan aamiaiselle. Fred Hillman, joka oli ystävystynyt Parkerin kanssa, meni bunkhouseen, jossa karjapaimenet tilalla asustelivat ja löysi ovesta Parkerin jättämän kirjeen jossa luki
”Olen pahoillani, että minun piti jättää teidät. Viranomaiset vain ovat kintereilläni. Tämä on paras paikka, jossa olen milloinkaan ollut.”
Kirjeen oli allekirjoittanut LeRoy Parker.
Ajalle tyypillinen karjapaimenten yhteismajoitustila (bunkhouse) karjatiloilla
Kirjailija
Larry Pointer haastatteli Fred Hillmania vuonna 1970, jolloin Fred oli 88-vuotia. Hillmanin mukaan Butch tuli tapaamaan isää karjatilalle vuonna 1910.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti