tiistai 18. syyskuuta 2018

Selluloidi sheriffi



Elokuvia Wyatt Earpista:

Wild Bill Hickok (1923)
Law and Order (1932)
Frontier Marshal (1934)
The Arizona (1935)
Law for Tombstone (1937)
Wild West Days (1937)
In Early Arizona (1938)
Marshal of Mesa City (1939)
Frontier Marshal (1939)
Law and Order, a.k.a. Man from Cheyenne (1940)
Tombstone, the Town Too Tough to Die, a.k.a. Tombstone (1942)
The Kansan (1943)
My Darling Clementine (1946)
Winchester ’73 (1950)
Powder River (1953)
Law and Order (1953)
Gun Belt (1953)
Masterson of Kansas (1954)
Dawn at Socorro (1954)
Wichita (1955)
Forty Guns (1957)
Gunfight at the O. K. Corral (1957)
Badman's Country (1958)
Alias Jesse James (1959)
Warlock (1959)
Cheyenne Autumn (1964)
The Outlaws is Coming (1964)
Jennie Lees ha una nuova pistola, a.k.a. El Sheriff del O. K. Corral
(1964)
Hour of the Gun (1967)
Young Billy Young (1969)
Doc (1971)
Sunset (1988)
An American Tail: Fievel Goes West (1991)
Tombstone (1993)
Wyatt Earp (1994)















Bob Boze Bell käsitteli kirjassa ”The Illustrated Life & Times of Wyatt Earp” tapahtumaa vuodelta 1915, jolloin Allan Dwan ohjasi elokuvaa “The Half-Breed”, pääosassa Douglas Fairbanks. Dawn kertoi, että Earp oli kutsuttu seuraamaan kuvauksia ja yhteen kohtaukseen he olivat pyytäneet hänet myös mukaan. Kyse oli joukkokohtauksesta, jossa Earp esitti yksisilmäistä vanhaa miestä nyökyttelemässä päätään väkijoukossa kuvan reunassa. ”The Illustrated Life & Times of Wyatt Earp” -kirjassa kerrotaan, että Earp -historioitsija Jeff Moreyn mielestä Allan Dawn on saattanut kuitenkin sekoittaa kaksi kuuluisaa lainvalvojaa keskenään. Moreyn mukaan kyseessä ei olisikaan ollut Wyatt Earp, vaan ”Texas John” Slaughter, joka oli sheriffinä Tombstonessa 1880-luvun lopulla.

Bob Boze Bell


Allan Dwan

Wyatt Earp ylhäällä vasemmalla ?

Wyatt Earp

”Texas John” Slaughter

Raoul Walsh kertoi myös Wyatt Earpista kirjassaan “Each Man in His Time: The Story of a Director” :“Illastaessani kerran Levyn ravintolassa Los Angelesissa yhdessä Jack Londonin ja Wyatt Earpin kanssa pöytäseuruuseemme saapui Charlie Chaplin. Hän oli hyvin vaikuttunut tavatessaan seurassamme olleen Wyatt Earpin.” Walsh jatkoi: ” Sinä siis olet se äijä Arizonasta”, joka kesytit yksin koko sakin. Vai oletko?” 
”Se oli ikimuistettava ilta.” muisteli Raoul Walsh tapahtumaa kirjassaan.

Raoul Walsh 

Raoul Walsh

Jack London

Charlie Chaplin

Stuart Laken mukaan Doc Holliday vihelteli jotakin sävelmää marssiessa Earpin -veljesten kanssa kohti Villin Lännen kuuluisinta revolveritaistelua. Val Kilmer, Doc Hollidayn -osassa elokuvassa "Tombstone", noudatteli Laken kuvausta, vihellellen myös kävellessään kohti elokuvan kuulua revolveritaistelua.

Val Kilmer elokuvassa "Tombstone"


Elämänsä ehtoopuolella, tämä entinen lainvalvoja sivisti itseään lukemalla Shakespearea. Hänen kommenttinsa oli: "Tämä Hamlet oli puhelias veikko. Hän ei olisi pärjännyt kauaa Kansasissa."

Wyatt Earp


Lähteet, joita käytin "työstäessäni tarinaa "Arizonan pojat":

Andersen, Lindsey – ”John Ford”
Bell, Bob Boze – ”The Illustrated Life and Time of Wyatt Earp”
Bell, Bob Boze – ”The Illustrated Life and Time of Doc Holliday”
Gatto, Steve – ”Wyatt Earp: A Documentary Biography”
Hickey, Michael M. – ”Street Fight in Tombston; Near the O.K. Corral”
Hickey, Michael M. – ”Los Dos Pistoleros EARPS”
Hickey, Michael M. – ”The Cowboy Conspiracy, to concvict the Earp”
Montana the Magazine of Western History – ”Vol.45 No:3”
Thrapp, Dan L. – ”Encyclopedia of Frontier Biography I,II & III”
True West Magazine – ”Vol. 52 No:4, 2005”
True West Magazine – ”Vol. 52 No:8, 2005”



maanantai 17. syyskuuta 2018

Hollywoodin sädekehä


"En ole koskaan nähnyt sitä.” - John Ford ”My Darling Clementine” – elokuvastaan Lindsay Andersonille, tämän haastatellessa Fordia.

John Ford

Lindsay Anderson

Vuonna 1946 Hollywoodin elokuvastudiot olivat saavuttaneet lakipisteensä. Tuolloin 90 miljoonaa amerikkalaista kävi elokuvissa viikoittain. John Ford palasi tuolloin kotiin sodasta ja aloitti työt 20th Centry-Foxilla. Darryl Zanuck, yhtiön tuolloinen tuotantojohtaja ehdotti Fordille, miksei hän ohjaisi jonkin mukavan pikku westernin amerikkalaisille yleisölle, jota myyttinen Villi Länsi tuntui edelleen kiinnostavan. Ford sanoi, että hänellä kyllä olisi hyvä käsikirjoitus, joka perustuu löyhästi Stuart N. Laken Wyatt Earp – elämäkertaan ”Wyatt Earp, Frontier Marshal”.

Darryl Zanuck


Niinpä Zanuck ja Ford päätyivät lopulta kyseiseen aiheeseen, joka sai nimekseen ”My Darling Clementine”. Elokuva oli Fordin ensimmäinen western, vuoden 1939 valmistuneen ”Stagecoachin” ja ainoastaan toinen kahteenkymmeneen vuoteen, mutta se loi puitteet hänen kuolemattomalle western-ohjaajan maineelleen.


Ford kertoi tunteneensa Wyatt Earpin jo mykkäelokuvan varhaisilta päiviltä toimiessaan lavasteapupoikana, Earpin roikkuessa usein studioilla vanhojen cowboy-näyttelijöiden seurassa. Ford lisäsi, että hän tarjoili Earpille usein kahvia, järjesti hänelle mukavat oltavat kulisseissa, kuunnellen samalla korvat höröllään Earpin uskomattomia kertomuksia Villin Lännen ajoiltaan.

Wyatt Earp

Ohjaajalegenda väittikin myöhemmin, että hänen elokuvassaan ”My Darling Clementine” (Aavikon laki 1946), kuvattu O.K. Corrallin taistelukohtaus oli filmattu, kuten Wyatt Earp sen hänelle itse oli kertonut. Kummallista muistamattomuutta Wyattilta, tai sitten taiteellista vapautta Fordilta, sillä elokuvassa Doc Holliday ja ”Old Man” Clanton saavat surmansa taistelussa. Todellisuudessa Clanton oli puskenut koiranputkea joitakin kuukausia ja Holliday yski tuberkuloosiaan keuhkoistaan vielä kuusi vuotta ennen kuolemaansa.

Doc Holliday

"Old Man" Clanton

Itse revolveritaistelu kesti noin 30 sekuntia, mutta John Fordin elokuvassaan aikaa kulumaan neljä minuuttia. Filmissä "Wyatt Earp" taistelu kesti noin 45 sekuntia. "Tombsonessa" siihen kului aikaa noin minuutti 25 sekuntia. Saadakseen tämän tilanteen filmille, tekijät joutuivat ottamaan kohtauksesta noin 1137 ottoa yhden viikon aikana.




”Law and Orderissa" ruuti paloi noin 6 minuuttia, ja "Gunfight at the O.K. Corrallissa" ammuskeltiin, ladattiin ja taas ammuskeltiin lähes 7 minuutin ajan. Viimeksi mainittuun elokuvaan, on kohtausta kerrottu kuvatun peräti 44 tuntia.




Ford kiinnitti elokuvansa tähdeksi Henry Fondan, jota oli käyttänyt aiemmissa elokuvissaan, ja jonka työtavasta piti. Kun kamera kuvasi Fondan ilmeettömiä kasvoja, yleisö kuitenkin tiesi mitä näyttelijä ajatteli. Ford piti myös Fondan ainutlaatuisesta tavasta kävellä heiluttamatta lainkaan käsiään.

Henry Fonda elokuvassa " My Darling Clementine"

Henry Fonda kertoi elokuvasta: ”Muistan kun olimme palanneet sodasta ja tapasin Pappyn (yksi John Fordin lempinimistä) - hän oli katsellut studiolla hiljattain tehdyn Wyatt Earp -elokuvan, jossa näyttelivät Randolph Scott ja Cesar Romero. Paskaa, hän sanoi. Pystyn tekemään sen paremmin. Teen homman uusiksi. Teen paremman kuvan.” 
Sen jälkeen lavasteet kasattiin touko-kesäkuussa 1946 Monument Valleyssa ja John Ford antoi kameroiden käydä.

Randolph Scott

Cesar Romero


”My Darling Clementine” tuli ensi-iltaan Center – teatterissa, Salt Lake Cityssa, marraskuun 7. päivänä 1946 ja kuukautta myöhemmin Rivolissa, New Yorkissa. Walter Wagner, joka oli tuottanut Fordin ”Stagecoachin” kirjoitti Fordille: ”Näin juuri elokuvasi, ja se saa minut sairaaksi, sillä et tehnyt sitä minun kanssani. Elokuvasi on loistava. En ole nähnyt vuosiin toista elokuvaa, josta olisin pitänyt yhtä paljon. Sinä olet edelleen suosikkini.” 
John Ford filmasi uransa aikana 136 elokuvaa, joista westerneitä oli 45.

Walter Wagner


John Ford







sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Arizonan pojat / Stuart N. Lake


Stuart N. Lake (1889 – 1964) syntyi Roomassa, New Yorkissa. Hän toimi lehtimiehenä Heraldissa. Lake palveli maataan ensimmäisessä maailmansodassa, mutta haavoittui Ranskassa vakavasti viettäen kolme seuraavaa vuotta sotilassairaalassa.

Stuart N. Lake

 Vuonna 1921 Stuart Lake muutti Kaliforniaan ja toimi elokuvakäsikirjoittajien teknisenä avustajana lännenfilmeissä. Hän keräsi aineistoa Wyatt Earpin elämäkertaa varten lähes neljä vuotta mm. haastatellen Earpia itseään. Laken kirja ”Wyatt Earp, Frontier Marshal” on luultavasti kuuluisin Earpista milloinkaan kirjoitettu teos, mutta samalla se myös on yksi kiistanalaisimmista. Kirja julkaistiin kaksi vuotta Wyattin Earpin kuoleman jälkeen vuonna 1931.



Laken ”Wyatt Earp, Frontier Marshal” on vaikuttanut jo lähes 80 vuoden ajan antaen Wyatt Earpista virheellisen kuvan. Useat kirjailijat ovat käyttäneet teosta lähteenään ja toistaneet Laken ja Wyatt Earpin siinä sepittämät valheelliset tarinat. Monet miehet, jotka tunsivat Wyatt Earpin hänen loistokautenaan, ovat kertoneet hänen olleen kovin erilainen kuin Laken antama kuva hänen ”mestaripoliisistaan”.


Stuart Laken kirja jättää kaiken Wyattin valonaran puuhastelun kertomatta, tuoden esille vain hänen aidot ja oletetut urotyönsä. Kirjailija William MacLeod Raine kiteytti kyseisen kirjan aikoinaan muutamalla sanalla "Hän puhui itsensä 'the hall of fameen' apunaan hyväuskoinen kirjailija. Tämä vanhuudenhöperö mies löysi kirjailijan, joka kuunteli hänen valheensa ja jolla oli taito pukea ne luettavaan muotoon, ja julkaista ne."

William MacLeod Raine

Stuart Lake kertoo kirjansa esipuheessa: ”Wyatt Earp kesytti Mannen Clementsin ja hänen 50 tappaja-cowboytaan Wichitassa. Otti yhteen Clay Allisonin kanssa Dodgessa. Suojeli vähäpätöistä Johnny-Behind-the-Deucea Tombstonen mafialta. Osallistui O.K. Corrallin veriseen katutaisteluun ja kävi armottoman kaksintaistelusta katkaistulla haulikolla Curly Billyn kanssa.”

Clay Allison


Johnny-Behind-the-Deuce

Nämä tarinat Earpin uroteoista eivät voi epäonnistua lukijan mielenkiinnon herättämisessä, vaikka ne olisivat merkityksettömiä. Ongelmana tässä vain on se, että ainoastaan O.K. Corrallista kertova tarina on totta, ja sekin mahdollisesti murhajuttu, jossa antautuneet miehet ammuttiin.

Yksi uskomattomimmista tarinoista Laken Earp-kirjassa lienee Wyattin yhteenotto Clementsin poikien kanssa Wichitassa.
Lake kertoo kirjassaan: ”Clementsin pojilla oli hampaankolossa jotakin Wyattin varalle. Suurin roistoista heistä, Mannen Clements oli huolella valinnut mukaansa yli neljäkymmentä pyssymiestään uhoten ottaa Wyatt Earp hengiltä. Huligaanit tapasivat Earpin kadulla, mutta kylmähermoinen ja aseeton Wyatt kehotti rähinöitsijöitä laittamaan aseet pois ja kalppia hiiteen kaupungista. Miehet nousivat noloina ratsujensa selkään ja ratsastivat pois.” 


Historioitsija Harry Sinclair Drago totesi aikoinaan, että Laken tarkoitus oli keinoja kaihtamatta tehdä sankarisheriffistään todellinen supermies, joka kesytti Wichitan.
”Jos niin olisi ollut, että Clementsit olisivat tulleet suurella joukolla Wichitaan, siitä varmasti olisi kirjoitettu kissan kokoisin kirjaimin sanomalehdissä, mutta ainuttakaan mainintaa tapauksesta ei ole sen aikaisissa lehdissä, eikä pöytäkirjoissa.” kirjoitti Ramon F. Adams "Burs Under The Saddle” kirjassaan. 

Ramon F. Adams

Kirjassaan "Frontie Marshal" Stuart Lake kertoi, että Wyatt Earp pidätti kerran myös kuuluisan revolverisankari Ben Thompsonin. Elokuussa 1873 Billy Thompson, Benin veli surmasi sheriffi Chauncey Whitneyn Ellsworthissa, Kansasissa. Laken mukaan Wyatt oli tuolloin paikalla, tarjoutui ottamaan tinatähden rintaansa, ja pidätti aseistautuneen, äkkipikaisen ja tappavanvaarallisen Ben Thompsonin. 

Ben Thompson

Billy Thompson

Chauncey Whitney

Tämä on yksi käytetyimpiä Earp–urotekoja lännenkirjallisuudessa, joka kuitenkaan on vailla minkäänlaista todenperää, toteaa Steve Gatto kirjassaan "The Real WYATT EARP: A Documentary Biography". 

Steve Gatto


Gatto ei löytänyt ainoatakaan sanomalehtijuttua tuolta ajalta, jossa olisi mainittu, että Wyatt Earp oli tuolloin paikalla. "The Ellsworth Reporter'in” (August 21, 1873) mukaan pidätyksen teki apulaissheriffi Ed Hogue. Myös Ben Thompsonin omaelämäkerrassa, joka on kirjoitettu jo vuonna 1884, väitetään Ed Hoguen tehneen kyseisen pidätyksen.

Ed Hogue

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan pitää myös sitä, että Bat Masterson, Wyatt Earpin hyvä ystävä, ei sanallakaan maininnut Ben Thompsonista, sheriffi Whitneyn surmaa käsittelevässä artikkelissaan Human Life – lehdessä vuonna 1907.

Bat Masterson ja Wyatt Earp

Vuonna 1932, vähän ennen kuolemaansa Tombstone Epitaphin perustaja, sekä kaupungin pormestarinakin toiminut John Clum kertoi, että Wyatt Earpin saapuessa Arizonaan kaikki karjavarkaat Kansasissa, Coloradossa, Uudessa - Meksikossa ja Texasissa tunsivat ja pelkäsivät Wyatt Earpia. Tämähän oli tietenkin hölynpölyä kuten "The Real WYATT EARP'in" kirjoittaja Steve Gatto mainitsi. Gatto kirjoitti että Earp kyllä tunnettiin paikallisesti hyvänä poliisimiehenä tuolloin, mutta maanlaajuudellisesti huomiotaeherättäväksi hänestä ei vielä tuolloin ollut.

John Clum

Hän lisäsi myös, että kertomus legendaarisesta pitkäpiippuisesta Coltista on vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa. Aseesta kirjoitti ensimmäisenä Stuart Lake. Bat Masterson kirjoitti myös vuonna 1907 Human Life – lehdessä artikkelit Wyatt Earpista sekä Bill Tilghmanista (Masterson oli myös yksi tarunhohtoisen aseen oletettu omistaja) ei maininnut mitään pitkäpiippuisesta aseesta, eikä sen luovuttajasta Ned Buntlinestä. Myös Mastersonin on kerrottu saaneen lahjaksi tuo ase. Kaksi muuta lainvalvojaa olivat Neal Brown ja Chas Bassett

Bill Tilghman

Ned Buntline

"Dodge Cityn rauhankomissio". Seisomassa vasemmalta;
W. H. Harris, Luke Short, Bat Masterson, W.F. Petillon.
Istumassa vasemmalta; Chas Bassett, Wyatt Earp, M.F. McLain 
sekä Neil Brown. Legendan mukaan, Bassettille, Earpille, 
Mastersonille ja Brownille, Buntline lahjoitti jokaiselle
tarunhohtoisen "pitkäpiippuisen Buntlinespecial -revolverin."


Stuart Lake myi kirjansa "Frontier Marshal" oikeudet Foxille 7,500 $, josta puolet hän antoi Josephine Earpille. Fox suunnitteli filminsä nimeksi ”Wyatt Earp, Frontier Marshal”, mutta rouva Earp uhkasi yhtiötä oikeusjutulla jos hänen miehensä nimeä käytettäisiin elokuvassa. Studio luopui lopulta Earpin nimen käytöstä. 


Josephine Earp

Kolme vuotta Wyatt Earpin kuoleman jälkeen ilmestyi ensimmäinen elokuva O.K. Corrallin tapahtumista, nimellä: "Law and Order" (1932). Walter Huston oli Wyatt Earp ja Harry Carey Sr. Doc Holliday. Myöhemmin Huston näytteli Hollidayta elokuvassa "The Outlaw". Hän on ainoana näyttelijänä näytellyt sekä Wyatt Earpia että Doc Hollidayta.

 
Walter Hutson

Harry Carey Sr.



Stuart Lake kuoli San Diegossa, Kaliforniassa vuonna 1964.