"Yksinäinen" Charley Reynolds

Charles Alexander Reynolds
(20. 3. 1842 – 25. 6. 1876)

"Huominen on myös minun viimeinen päiväni". –Charley Reynolds

Charley Reynolds

Hiljainen ja usein syrjäänvetäytyvä Charley Reynolds, joka syntynyi Warrenin piirikunnassa Illinoisissa oli Kenraali Custerin tiedustelija ja ystävä.
Reynolds oli hyvin koulutettu. Häntä ja Custeria yhdisti monet asiat kuten geologia, eläintiede ja lukeminen. He eivät myöskään tupakoineet eivätkä käyttäneet alkoholia.

Warren, Illinois

Charley Reynolds saapui Länteen vuonna 1865 sisällissodan jälkeen. Hän oli taistellut Unionin riveissä Kenraali James H. Lanen Kansasin 4. vapaaehtoisprikaatissa. Sodan jälkeen Charley toimi jonkin aikaa puunhakkaajana, biisonin metsästäjänä ja kauppiaana, ennen pestautumistaan armeijan tiedustelijaksi. Vaikka hänen uransa tiedustelijana oli suhteellisen lyhyt, häntä pidettiin yhtenä ”kaikkein mahtavimpana” tiedustelijana Lännessä.

James H. Lane

Vuonna 1870 kiersi Dakota-territoriossa tarina nuoresta metsästäjästä, joka toimi armeijan laskuun saalistamalla raja-asemille peuroja ja metsäkauriita. Siouxit kiinnostuivat tästä metsästäjästä ja tarkkailivat häntä, ja he uskoivat hänellä olevan 'mystisiä voimia' ja siksi alkoivat nimittää häntä LUCKY MANiksi. Metsästellessään usein yksin Republica-virran latvoilla hän joutui monesti pakenemaan vihamielisiä intiaaneja; kerran hän joutui piileksimään sudenluolassa, odottaen pimeyden laskeutumista paetakseen sen turvin.

Charley lyöttäytyi vanhemman turkismetsästäjän seuraan Nebraskassa. Eräänä päivänä Middle Parkissa miehet löysivät intiaani-naisen tasankointiaanien tapaan haudattuna ylös puuhun, johon vanha metsästäjä kiipesi ja pudotti naisen ruumiin alas, pilkkoi sen ja sanoi käyttävänsä palat syötteinä pyydystäessään susia. Tämä oli liikaa nuorelle miehelle, Reynolds lähti ja jätti vanhan metsästäjän.
Charley vietti useita kuukausia yksin metsästäen kauriita vuorilla. Hänen tekniikkansa oli ruokkia ensin eläimiä säännöllisesti ja seurata näiden liikkeitä. Eläinten käydessä varomattomiksi tultuaan
ruokintapaikoille Reynolds ampui ne.

Middle Park, Nebraska

Charley Reynoldsin ura armeijan tiedustelijana alkoi vuonna 1872 kenraali David S. Stanleyn ensimmäisellä tutkimusmatkalla Yellowstone -joelle. Reynolds oli mukana myös vuotta myöhemmin tehdyllä toisella Yellowstone-matkalla, jolloin hän tapasi Custerin ensimmäisen kerran. Tällä matkalla alkanut ystävyys kesti heidän kuolemaansa saakka.

David S. Stanley

Vuonna 1874, 7.  ratsuväkirykmentti teki kyseenalaisen tutkimusmatkansa Black Hills’ille. Charley Reynolds ratsasti yksin halki vihamielisen intiaanimaan vieden tiedon Custerin kultalöydöstä Fort Laramie'en. Kankaiseen postisäkkiin, jonka Custer laittoi Reynoldsille kuljetettavaksi oli kirjoitettu: "Black Hills’in pikalinja. Yhdistää etelän, idän, lännen ja pohjoisen. Charley Reynolds, lähetti. Halvat hinnat. Nopea toimitus. Turvallinen linja. Seitsemäs ratsuväki takaa suojelun".

Black Hill's -retkikunta

John E. Remsburg, Charley Reynoldsin elämäkerturi kirjoitti kirjassaan ”Charley Reynolds: Soldier, Hunter, Scout and Guide.”:
"Reynolds oli täydellinen vastakohta tiedustelijasta jollainen oli opittu tuntemaan rajaseudulla. Hän oli vain 5 jalkaa ja 6 tuumaa pitkä, näytti lähinnä pankkivirkailijalta huoliteltuine hiuksineen ja kaupunkilaisvaatteineen. Hän ajoi partansa säännöllisesti. Retkillä oltaessa hän kuitenkin antoi hiustensa ja viiksien kasvaa ja käytti tiedustelijoiden suosimia peurannahkavaatteita. Hänen tapansa ja käytöksensä olivat erittäin kohteliaat. Reynolds vetäytyi usein yksinäisyyteen eikä kuluttanut aikaansa kapakoissa. Tappelut ja 'pyssyleikit' eivät olleet häntä varten. Hänen äänensä oli pehmeä ja lähes naismainen. Eikä hän puhunut juuri koskaan itsestään tai taustoistaan".

John E. Remsburg

Reynolds keskellä

Libbie Custer kertoi, että Charley Reynolds oli äärimmäisen ujo kohdatessaan naisia.
Hänet tunnettiin Dakota territoriossa yleisesti Yksinäisenä Charleyna. Reynoldsin William veli kertoi, että Charley puhui usein kauniista meksikolaisesta tytöstä johon hän oli rakastunut. Rakkaus kuitenkin kuihtui ja Charley vetäytyi yksinäisyyteen. Vain silloin tällöin hän lähetti veljelleen sanomalehtileikkeitä, joissa hänet oli mainittu. Yhdessä niistä mainittiin, että vuonna 1872 Yksinäinen Charley toimi yhtenä oppaana Suuriruhtinas Aleksanteri II: lle järjestetyllä biisoninmetsästysretkellä.

Libbie Custer

Charley Reynolds kuvassa keskellä (sivuttain)

Kenraali Custer valitsi Charley Reynoldsin päätiedustelijakseen vuonna 1876 kun kenraali Terryn johtama Dakota-kolonna lähti sotaretkelle Sioux- maahan huhtikuun 17. päivänä Fort Abraham Lincolnista.

George A. Custer

Joskus koviin taisteluihin joutuneet miehet aavistavat oman kuolemansa ja he taistelevat uhkarohkeasti loppuunsasakka. Kuinka nämä miehet pystyvät tietämään tulevan kohtalonsa, on yksi elämän suurista mysteereistä. Myös ”Yksinäinen Charley” tiesi kuolevansa, siitä ei ole epäilystäkään.

"Lonesome" Charley Reynolds

Kun majuri Renon komppaniat joutuivat taisteluun ylivoimaista intiaanijoukkoa vastaan laaksonpohjalla, luutnantti Varnum, tieustelijat Charley Reynolds, George Herendeen, Fred Gerard, Bloody Knife ja Dr.Henry Porter ratsastivat tutkiakseen lähellä olevaa metsikköä antaisiko se ahdinkoon joutuneille sotilaille mahdollisen turvapaikan, jossa he voisivat suojautuneina intiaanien kiivaalta tulelta ryhmittyä uudelleen taisteluun. Fred Gerard kertoi myöhemmin :”Charley käyttäytyi tuolloin hyvin oudosti. Kuolema oli ollut hänen kintereillään monesti aikaisemminkin, hänen vietettyään vuosia rajaseuduilla, mutta aina hän oli pysynyt tyynenä ja selviytynyt. Hänen rohkeutensa ja urhollisuutensa tunnettiin kyllä kaikkialla. Mutta sinä päivänä Charley ei ollut oma itsensä. Reynolds, kuten Custerkin pidättyivät aina alkoholista, mutta tuolloin Bighornilla Charley kysyi oliko minulla tarjota hänelle viskiä. En milloinkaan ollut nähny häntä niin masentuneena hänen pyytäessään minulta jotakin rohkaisevaa, joka pitäisi hermot kurissa edessä olevassa taistelussa. Annoin pulloni Charleylle ja sanoin, ettei hän joisi liikaa, sillä hänen pitäisi pitää pää kylmänä. Tarjosin pulloa muillekin, mutta he kieltäytyivät. Myös minä kaadoin kurkkuuni raakaa viskiä.”

George Herendeen

Fred Gerard

Luutnantti Varnum muisteli samaista tilannetta myös myöhemmin :”Reynolds näytti tuolloin varsin levottomalta. Hänen kätensä oli sotaretken aikana pahoin tulehtunut ja turvoksissa. Hänellä täytyi olla kovat kivut. Reynoldsilla oli myös vaikeuksia ohjailla hevostaan. Hän pyysi saada viskiä Fred Geraldilta ja siemaisi sitä kiivaasti pullosta. Näytti siltä kuin hänellä olisi ollut vaikeuksia antaa pullo takaisin Geraldille kipujensa vuoksi. Lopulta saatuaan pyyhittyä kädellään kosteat huulensa Reynolds käänsi tyynesti kasvonsa kohti kiivaana käyvää taistelua laaksossa ja kannusti hevosensa laukkaan. Hän oli tuolloin hiukan yli 30 –vuotias ja tiesi olevansa kuoleman oma.”

Charles Varnum

   
Myös taistelua edeltävänä iltanan Charley Reynolds aavisti tulevan kohtalonsa. Kun intiaanitiedustelija Boody Knife sanoi, ettei näkisi enää milloinkaan auringonlaskua, Charley sanoi: "Huominen on myös minun viimeinen päiväni". Hän kuoli kesäkuun 25. päivänä Little
Bighornissa.

Bloody Knife

Legendan mukaan hänen ruumiinsa viereltä löydettiin 58 hylsyä. Tiedetään, että "Yksinäinen" Charley oli mestarillinen kiväärin käsittelijä, ja kun intiaanit olivat vieneet omat kaatuneet soturinsa mukanaan, jäi arvoitukseksi kuinka monta vihollista Reynolds oli
ottanut mukaansa.

"Tuhanne dollarin mies"

Little Bighornin tarina pitää sisällään valtaman määrän hienoja tarinoita. Seuraavaksi pieniä tarinoita ihmisistä, joita olen useaan kertaan maininnut teksteissäni. 

Ensimmäisenä  mystinen Mitch Boyer.

Mitch Boyer

(1837 – 25. 6. 1876)

Mitch Boyer

”Voin kertoa teille, että olemme menossa helvetinmoiseen taisteluun”

-Mitch Boyer luutnantti E. S. Godfrey’lle

Michael/Mitchel Bouyer/Bouer, Minton Bouyer, Chopper, Hammering Out, Man Wearing Calfskin Vest, Ca Pay, Kar-paysh ja Kape. Tässä nimiä Ranskalais-kanadalaisen John Baptiste Boyerin ja täysverisen Santee –sioux naisen lapsella, josta tuli myöhemmin kuuluisa kenraali Custerin tiedustelija.

Mitch’in isä työskenteli kengittäjänä Fort Laramie’ssa 1862 – 63. Intiaanit surmasivat hänet vuonna 1863 hänen ollessa kokemassa pyydyksiään lähellä Fort Laramie’a.

Mitch Boyer oli kuuluisan mountain man Jim Bridgerin suojatti. Mitch toimi myös oppaana Sir George Gore’n metsästys- ja tukitusretkellä vuosi 1854.

Jim Bridger

Sir George Gore

Vuonna 1857 Mitch Boyer muutti Yellowstonen seudulle työskennellen aluksi lossikuskina Bozeman Trail’illa. Vuonna 1865 hän työskenteli oppaana Patrick Conners'in retkikunnassa, joka lähti Fort Laramie's’a työntyen kohti Tongue -jokea. Myöhemmin Boyer toimi armeijan tulkkina Fort C. Smith’sä ja Fort Phil Kearny’sä.  

Bozeman Trail

Patrick Conners

Fort Phil Kearny

Loppuvuodesta 1869 Mitch avioitui Magpie Outside –nimisen crow –naisen kanssa. He saivat kaksi lasta Maryn ja Thomasin.

Kesällä 1870 Mitch Boyer perheineen liittyi Mountain Crow –heimon luo asumaan. Hän toimi ensin intiaaneille kauppiaana kunnes kaksi vuotta heimoon tulonsa jälkeen, crow’t adoptoivat hänet.

Seuraavat kuusi vuotta Mitch Boyer teki mitä erilaisempia hommia, lähinnä armeijan palveluksessa oppaana sekä tiedustelijana mm. Northern Pacific Railroad –kartoitusretkikunnassa vuonna 1872.

Huhtikuussa 1876 Mitch Boyer pestautui eversti John Gibbonin Montana kolonnan oppaaksi tekeillä olevaan kesän –76 sotaretkeen Bighorn -maahan. Eversti Gibbonin sotapäiväkirja huhtikuulta 1876 matkalla Little Big Horniin kertoo: "Olimme leiriytyneet Yellowstonelle, kun quartermaster (majoitusmestari) ilmoitti, että odottamani kaksi uutta siviilitiedustelijaa H .M. "Muggins" Taylor ja puoliverinen Mitch Boyer ovat saapuneet." Gibbon mainitsee merkinnöissään, ettei ollut aikaisemmin tavannut Mitch Boyeria, mutta oli kuullut puhuttavan paljon hänestä.

Gibbon jatkaa: "Aamulla huhtikuun 7. päivänä telttaani ilmestyi mies, jonka kasvot olivat intiaanin, mutta hän oli pukeutunut valkoihoisten lailla. Muitta mutkitta tulija istuutui maahan eteeni, ja ymmärsin, että kyseessä oli kaipaamani kuuluisa tiedustelija. Hän vaikutti ujolta, puhui matalalla äänellä hitaasti ja aivan kuin ei tietäisi mitä sanoa."

John Gibbon

Mitch Boyer

Muggins Taylor

Joitakin päiviä ennen Little Big Hornin taistelua, Mitch Boyer komennettiin kuuden crow –tiedustelijansa kanssa kenraali Custerin alaisuuteen.

Mitch Boyer ansaitsi tähtitieteelliset 150 $ kuussa, joka tuolloin oli todella hyvä palkka tiedustelijalle. Hän oli parhaiten palkattu tiedustelija kesän –76 sotaretken aikana.

Mitch tunsi alueen läpikotaisin ja puhui englannin lisäksi crow- ja sioux-kieltä.

Ennen taistelua Boyer varoitti kenraali Custeria hyökkäämästä, sillä vastassa heillä olisi ylivoimainen vihollinen. Boyer kertoi Custerille, että jokilaaksossa oli enemmän intiaaneja kuin he yhteensä olivat heitä milloinkaan nähneet.

Toinen kuuluisa rajaseudun tiedustaja "Yksinäinen Charley" Reynolds säesti Mitch Boyeria ja kertoi kenraalille, että he jopa haistoivat 15 mailin päässä sijainneen intiaanien valtavan ponilauman.

Charley Reynolds

Kenraali Custer vapautti intiaanitiedustelijansa ennen taistelua. Mitch Boyer käänsi näille miehille kenraalin käskyn: ”Hän (Custer) sanoi, että voitte mennä. Te olette tehneet työnne. Menkää nyt! Pitäkää kiirettä! Älkää pysähtykö! Minä en voi tulla kanssanne. Kun menette kotiin, kertokaa ystävälleni Leforgelle, että huolehtii vaimostani Magpie Outsidestä ja lapsistani". (Thomas Leforge avioitui myöhemmin Boyerin lesken kanssa ja adoptoi heidän lapsensa.) Mitch Boyer, 150 dollarin mies ratsasti kohti kuolemaansa kenraalin rinnalla.

Custerin crow-tiedustelijat

Thomas Leforge

Kenraali Custerin puoliverinen tiedustelija Mitch Boyer identifioitiin lopulta läheltä Deep Ravinea vuonna 1984, jolloin eräs turisti löysi palan poskiluuta ja muutaman helmiäisnapin läheltä kyseistä aluetta. Poskiluuta verrattiin tietokoneen avulla ainoaan varmuudella oikeaksi tiedettyyn valokuvaan Mitch Boyerista ja tutkijat päätyivät tulokseen, että kyseessä oli pala Boyerin kasvoluuta. Tätä ennen hänet oli löydetty mitä erilaisimmista paikoista vuosien varrella.

Tietokonevalokuva

Ratsumies Peter Thompson väitti löytäneensä Boyerin ruumiin läheltä läntistä joentöyrästä. Kersantti Daniel Kanipe kertoi Walter Campille, että he hautasivat Boyerin Deep Ravineen. Jopa eversti John Gibbon kertoi, että hänen tiedustelijansa löytyi kuolleena Custer Hill’iltä, George A. Custerin ja hänen miestensä keskeltä. Siouxit kertoivat monesti surmanneensa vihaamansa Mitch Boyerin taistelussa.

Peter Thompson

Walter Camp

Deep Ravine

Custerin crow –tiedustelija White Man Runs Him väitti, että Mitch löytyi kuolleena taistelurinteeltä. Tämän kuuluisan tiedustelijan viimeisistä vaiheista ei ole olemassa varmaa tietoa, mutta siouxit

kertoivat löytäneen hänet pahoin haavoittuneena anoen heitä surmaamaan hänet. Tutkijat ovat otaksuneetkin, että vain ehkä joka kymmenes kenraali Custerin miehistä kuoli heti. Mahdollisesti myös Mitch Boyer kyyhötti pensaiden suojassa odottaen kuolemaansa.

White Man Runs Him 

Paxson sijoitti kuuluisaan maalaukseensa myös Mitch Boyerin. Tiedustelija on kuvattu maalauksen oikeaan reunaan. Hän on hapsutakkinen mies, joka ampuu luodikollaan vihollisiaan.

Cheyenne päällikkö Two Moon kertoi: "Näin pienen ryhmän sotilaita kauempana, joita johti mies, joka taisteli hurjasti intiaaneja vastaan veitsellään. Hänellä oli yllään peurannahkainen paita ja hänellä oli pitkät mustat hiukset ja viikset. Mies oli urhea soturi."

Kun tiedetään, että Custerilla oli sillä hetkellä vain kaksi tiedustelijaa mukanaan, Bos Custer ja Mitch Boyer, ja kun vielä tiedetään, että Bos Custer löytyi kuolleena läheltä kenraalia, on

kyseisen hurjasti taistellut mies on saattanut olla Mitch Boyer.

Siouxit jotka vihasivat silmittömästi Boyeria, kertoivat löytäneensä hänet piiloutuneena pensaisiin erään "Pitkätukan" sotilaan kanssa. Boyer oli ollut liikuntakyvytön ja pyytänyt, että siouxit tappaisivat hänet. Siouxit tekivätkin työtä käskettäessä. Surmattuaan Boyerin, he riisuivat Boyerin yltä hänen kuuluisan vasikannahkaliivinsä ja viskasivat ruumiin virtaan.

Two Moon

Boston Custer

Crow –tiedustelija Curley kertoi myöhemmin: ”Etsimme Boyerin ruumista kahdeksan päivää vuonna 1877(Luultavasti kyseinen vuosi oli 1876) mutta emme löytäneet. Löysimme hänelle kuuluneen satulan ja hänen hevosensa hylätystä intiaanileiristä, mutta emme Boyerin ruumista.”

Curley

Mitch Boyerille kuuluneita tavaroita