tiistai 30. lokakuuta 2018

Osa 3. "Oh Lord"


Kun lainvalvojat olivat ohittamassa John Tunstallin kaupparakennusta, luotimyrsky pyyhkäisi yli kadun.


John Tunstall

Sheriffi Brady apulaisineen käveli suoraan väijytykseen. Ampujat olivat kätkeytyneet 10-jalkaa korkean Adobe-tiiliseinän taa, joka oli jatkeena Tunstallin rakennuksessa ja toimitti corrallin virkaa. Yhteislaukaus kaatoi maahan sheriffi Bradyn sekä apulaissheriffi George Hindmanin. 


Silminnäkijöiden mukaan sheriffi Bradyyn osui tuolloin 12 luotia. Istuessaan keskellä katua Brady huokasi ”Oh Lord” yrittäen samalla kammeta itseään ylös, mutta uusi yhtyeenlaukauksien sarja repi hänet seulaksi. Brady kuoli välittömästä.
Apulaissheriffi Hindman vaikersi maassa Bradyn ruumiin vierellä ja anoi vettä. Läheisestä rakennuksesta ryntäsi kadulle Ike Stockton niminen mies ja ryhtyi raahaamaan haavoittunutta Hindmania suojaan. 


Ike Stockton

Taylor Ealy kertoi, että corrallista ammuttiin uudelleen, jolloin apulaissheriffi Hindmaniin osui useita luoteja ja hän kuoli kadulle. 

Taylor Ealy

Kun luotimyrsky pääsi valloilleen, Bradyn apulaissheriffit Peppin, Mathews ja Long luikkivat suojaan. Mathews ja Peppin onnistuivat pujahtamaan sisälle Cisnerosin taloon, kuin ihmeenkaupalla naarmuakaan saamatta, mutta Longiin osui ja hän raahautui Torre’onin (pyöreä linnoitus) suojiin.



Sitten kadulle laskeutui hiljaisuus, jonka rikkoi vain rakkikoirien etäinen räksytys…
Keitä hitossa Adobe-corrallin takana vaani??? Yhtäkki porttia raotettiin ja kaksi miestä pinkaisi Tunstallin corallista kadulle… 



maanantai 29. lokakuuta 2018

Osa 2

Aikaisin aamulla sheriffi William Brady lähestyi ratsain Lincolnia idästä. Hän jätti ratsunsa Murphy-Dolan Storen eteen ja paineli sisään Wortley hotelliin aamiaiselle.



Murphy-Dolan Store

Wortley

Noin kello 9.00 sheriffi tapasi apulaisensa George Hindmanin, Billy Mathewsin, John Longin ja George Peppinin. Viisikko lähti tarpomaan pitkin Lincolnin pääkatua. Mikä oli heidän motiivinsa? Se on edelleenkin hämärän peitossa.




Jotkut väittävät, että Brady oli matkalla oikeustalolle, saadakseen aikaan jonkin lakiuudistuksen. Toiset ovat sitä mieltä, että hän oli apulaisineen matkalla pidättämään Alex McSweeniä.


Alex McSween

Jos Brady oli miehineen todellakin matkalla oikeustalolle muutoshanketta väsäämään, miksi miehillä oli niin järeä aseistus mukanaan? (kaikki kantoivat revolvereittensa lisäksi kiväärejä)



Sheriffi Brady pysähtyi hetkeksi ja keskusteli hetken rouva Ham Milisin kanssa. Sheriffi näytti olevan hyvällä tuulella, sillä Taylor Ealy kertoi nähneensä sheriffin nauravan tarpoessaan saviliejussa kiinni apulaisiaan.

Aamuisten keittotulien savupatsaat roikkuivat pahaenteisesti matalalla kaupungin yllä kun miehet astelivat kannukset kolkosti kilahdellen keskellä mutaista pääkatua.
Oli ensimmäinen huhtikuuta 1878, aprillipäivä…..



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

"I Shot the Sheriff (And I killed a Deputy, Too)"


Me kuulimme yhtäkkiä laukauksia ja näimme William Bradyn tipahtavan istumaasentoon. Hän sanoi: ”Oh Lord”, ja yritti kammeta itseään ylös, samaan aikaan kun toinen yhteislaukauksien aalto kaatoi hänet takaisin katuun…"

-silminnäkijä Gorgonio Wilson


William Brady


”Luodit vinkuivat ympäri kaupunkia, jotkut niistä kulkivat kotimme lävitse. Me rukoilimme rauhallisempia päiviä, mutta niitä ei ollut tulossa.” 

-kaupunkilainen Taylor Ealy.




Yöllinen rankkasade oli pyyhkinyt yli Bonito River Valleyn, kastellut kadut litimäriksi ja muuttanut ne savisiksi. Neljä lainvalvojaa kiväärein aseistautuneina tarpoi savivellin keskellä pitkin Lincolnin pääkatua, Uudessa Meksikossa…. 

jatkuu 

maanantai 22. lokakuuta 2018

MONTANA The Magazine of Western History

Tarina "Wyomingin Tarzanista", Earl Durandista pohjautui MONTANA The Magazine of Western History -lehden artikkeliin vuodelta 2005.


Olin lehden tilaaja useita vuosia. Kyseessä yksi edottomasti hienoimmista lukemistani lännen historiaa käsittelevistä lehdistä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Tarzan....

Kaiken piti olla OK. Rahat repussa, pakoauto valmiina ja lähes kaikki alueen lainvalvojat 40 –mailin päässä vuoristossa etsimässä vankikarkuria. Kuitenkin Earl Durand yllättäen avasi tulen pankkisalissa.

Earl Durand

Hän ammuskeli noin 10 minuutin ajan ikkunoita, seiniä, kattoja, jopa viereisiä rakennuksia. Kaupunkilaiset ymmärsivät heti, että pankissa oli meneillään ryöstö. George Blevins, paikallinen Billings Gazetten –toimittaja, joka teki osa-aikaisesti hommia drugstoressa, vastapäätä kansallispankkia, kuuli myös ammuntaa ja soitti päätoimittajalleen ja kertoi meneillään olevasta ryöstöstä.



Päätoimittaja George Beebe välitti tiedon Billingsin paikallisradioon, joka alkoi lähettää livenä lähetystä meneillään olevasta pankkiryöstöstä. Kaupunkilaiset Powellissa hiipivät aseineen lähelle pankkia vetäytyen ovisyvennysten ja lyhtypylväiden suojaan odottamaan ryöstäjien lähtöä pankista. Lopulta neljä miestä tuli varovasti esiin pankin eteisaulasta. Earl Durand oli ottanut ihmiskilvekseen kolme pankkivirkailijaa. Otis Rouletten Texaco –huoltamoon, joka myös tönötti lähellä pankkia oli pakkautunut joukko uteliaita pällistelijöitä.


Yksi heistä oli oppikoulula käyvä 17 –vuotias Tipton Cox, joka oli pinnannut koulusta tuona aurinkoisena perjantaina ja tullut toisten lailla uteliaana katsomaan mitä pankissa oli tekeillä. Jostakin syystä Otis Roulette oli ojentanut pojalle juuri kiväärin kun Durand panttivankeineen ilmaantui eteisaulasta kadulle. Sitten alkoi paukkua joka laidalta. Kun erääseen panttivankiin osui kuolettava luoti Cox tähtäsi kiväärillään tarkasti ja ampui kohti Durandia.

Tipton Cox

Luoti osui "Wyomingin Tarzaniin", muttei tappanut. Durand raahautui takaisin pankkiin ja hetkeä myöhemmin sisältä kuului yksinäinen laukaus. Pian kävi ilmi, että Earl Durand oli riistänyt hengen itseltään. Myöhemmin Tip Cox muisteli, että oli ampunut tuolloin vain kerran, huomatessaan Durandin tähtäävän aseellaan juuri häntä.

Tipton Cox

Kun "pöly" oli laskeutunut katuun ihmiset kerääntyivät sankoin joukoin kadulle. Toimittaja George Blevins otti kaiken irti tilanteesta. Hän kuvasi kuolleen Earl Durandin sekä ympärillä parveilleet uteliaat kaupunkilaiset. Sitten hän loikkasi moottoripyörän satulaan ja hurautti kohti lehden toimitusta valokuvat mukanaan, jotta ne ehtisivät vielä tulevaan lauantai- numeroon.

Valokuva elokuvasta "The legend of Earl Durand"

Powellissa oli meininki kuin markkinoilla konsanaan. Ihmiset jonottivat nähdäkseen "Tarzan of the Tentons" –ruumiin. Luultavasti päivän aikana 5000 töllistelijää kävi tuijottamassa veristä Durandin ruumista, joka oli esillä Eastonin hautaustoimistossa.

Earl Durand

Kerrotaan, että iltaan mennessä Powellissa ei ollut vapaana ainoatakaan hotellihuonetta ja baarit sekä ravintolat tekivät kovaa tulosta. Earl Durand haudattiin vaatimattomin menoin sunnuntaina.


Hitler ja Mussolini menettivät ykkösasemansa otsikoissa, etusivut oli vallannut "Cody killer", "The Wyomingin Outlaw", "Mad Trapper of the Tentons" ja"Tarzan Slayer" –otsikot. Lehtistö kiinostui Tip Coxista, nuorukaisesta, joka surmasi "Wyomingin Tarzanin" ja häntä riepoteltiin ympäri maata. Viikko Durandin kuoleman jälkeen joukko Billingsiläisiä ehdotti, että Earl Durandin muistoksi valettaisiin pronssinen monumentti maantien varteen, josta turistien olisi helppo se bongata. Kolme kuukautta Durandin kuoleman jälkeen Republic studio julkaisi elokuvan "Wyomingin Outlaw" – yksi Duken viimeisistä B - länkkäreistä. Vaikka tuotantoyhtiö väitti, että filmi oli puhdasta fiktiota, kässäri oli selvästi tehty Earl Durandin sanomalehtistoorien pohjalta. Jopa leffan nimi "Wyomingin Outlaw" oli suoraan lainattu Denver Postin otsikosta.


Sitten alkoi tapahtua. Radioasemat ja sanomalehdet olivat haistaneet isonjutun ja laittoivat isonvaihteen päälle. Joka tuutista alkoi tulla juttua DENVER POST kirjoitti maaliskuu 25. 1939 "Villin Lännen saagaan lisätään tarina 26 –vuotiaasta "Vuorten Tarzanista", joka tuli erikoisella tavalla ihmisten tietoisuuteen. Earl Durand salametsästäjä ja tappaja, hänen kohtalonsa oli tulla puheenaiheeksi kansanperinteeseemme."


Earl Durandin legenda jatkoi kasvuaan. Hänet haluttiin nähdä sympaattisessa valossa, salametsästäjä, joka auttoi ahdinkoon joutuneita. Kuten Jesse Jamekselle, Butch Cassidylle, John Dillingerille ja vaikkapa Bonnie Parkerille ja Clyde Barrowille, myös "Wyomingin Tarzanista" tuli vuorten Robin Hood, mies joka tahtoi elää yksinkertaista elämää aarniometsissä metsästellen villieläimiä ja kiertäen lakia silloin kun sen aika oli.

Bonnie Parker ja Clyde Barrow


Pikkuhiljaa Durand unohdettiin, mutta 1970 –luvun alussa eläkkeelle jäänyt uutistoimittaja Chet Huntley päätti kirjoittaa elämäkerran Earl Durandista.

Chet Huntley

Lopulta Hollywood teki "Wyomingin Tarzanista" myös elokuvan "The legend of Earl Durand". Nyt oli tarkoitus seurata tarkasti historiallisia taustoja, mutta käsikirjoittajat unohtivat ne nopeasti miellyttyään kaunokirjallisiin tavoitteisiinsa. Kun elokuva sai ensi-iltansa Tentonissa Wyomingissa 1974 monet vanhat kaupunkilaiset, jotka tunsivat entuudestaan Earl Durandin poistuivat katsomosta kesken elokuvaesitystä.


lauantai 20. lokakuuta 2018

Tarzan-osa 3. "Tulkaa mun hautajaisiin pojat!"

Seuraavat kolme ja puolituntia Harry Moore ajoi autoaan useisiin eripaikkoihin minne Durand käski. Heidän reittinsä kulki Clarks Fork –kanjonin lävitse Badger –patoaltaalle ja sieltä kohti Ralstonia.Earl Durand hankki matkan aikana Deaverin rautatieasemalta yli 300 kutia kivääriinsä. Hän allekirjoitti laskun tekaistulla nimellä ja vitsaili virkailijan kanssa meneillään olevasta ajojahdista. Deaverissä ollessa Durand havaitsi, että polttoaine auton tankissa oli lähes lopussa ja täytätti sen. Sitten hän päätti palata takaisin Powelliin. He saapuivat Durandin vanhempien tilalle. Earl haki selkärepun, jonkin verran ruokaa ja aseöljyä. Hänen äitinsä seurasi poikaansa kuistille ja kyynelehtien sanoi: "Earl, tuskin tunnen enää sinua." Ne jäivät äidin viimeisiksi sanoiksi pojalleen. Kello kävi armotta.






Sen jälkeen "Wyomingin Tarzan" vapautti panttivankinsa lähellä Pine Bluffsin hiilikaivosta ja sanoi heille, että lähin tila jonne heidän tulisi jalan kulkea olisi kolmen mailin päässä. Hän itse piti Mooren auton. Durand kysyi Moorelta oliko tämän auto vakuutettu ja kun kuuli, että oli, hän oli hyvillään. Kaasuttaessaan omille teilleen hän huusi miehille: "Tulkaa mun hautajaisiin pojat!"




Earl Durand


Kun "Wyomingin Tarzan" oli hävinnyt autoineen kukkulajonon taa torvea iloisesti toitotellen Harry Moore kumppaneineen lähti jalan talsimaan heille neuvottuun suuntaan. Kun miehet joitakin tunteja myöhemmin löysivät puhelimen, jolla pystyivät ottamaan yhdeyden viranomaisiin Earl Durand oli jo kuollut. Harry Moore muisteli myöhemmin, että Durand käyttäytyi koko automatkan ystävällisesti ja kohteliaasti. Hän ei tehnyt mitään kertomatta ensin huolellisesti mitä oli tekemässä, eikä hän vaikuttanut Mooren mielestä hullunrohkealta.


Se mitä Earl Durand seuraavan tunnin aikana teki on hämärän peitossa. Oletettavasti hän kävi piilopaikassaan siistitymässä, sillä Powelliin saapuessaan hän oli ajanut partansa. "Wyomingin Tarzan" parkkeerasi Buickinsa Powellin kansallispankin eteen klo 13.30.



Marssi pankkiin sisään reppu selässään, revolveri kotelossa vyöllä ja .30-.30 luodikko kädessään. Pankissa oli tuolloin neljä työntekijää ja viisi asiakasta. Durand marssi pankinjohtaja Bob Nelsonin puheille ja ilmoitti tulleensa ryöstämään pankin. Ryöväri määräsi kaikki seinää vasten ja aloitti kassojen tyhjennyksen. Durand sai saaliikseen vain noin 3000 dollaria. Sitten hän vaati nuorta kassanhoitaja Maurice Knutsonia avaamaan kassakaapin.Tämä kuitenkin väitti ettei pystynyt avaamaan sitä. Sitten kaikki meni käsittämättömästi vituroilleen.....


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Tarzan-osa 2.


Nyt kaksi poliisimiestä oli surmattu ja juttu sai nyt suuremman huomion. Huolimatta tihenevästä lumisateesta "highway patrol –mies" Roger McCall organisoi välittömästi joukon vapaaehtoisia, jotka lähtivät jäljittämään "Wyomingin Tarzania".


Powellin oikeusasiamies Oliver Steadman nimitti Tex Kennedyn johtamaan operaatiota ja antoi hänelle käyttöön 50 miestä, joilla oli lupa tappaa Earl Durand. Nyt "Tarzanin" kannoilla oli kaikkiaan 100 miestä. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt varmuudella oliko Durand suunnannut pakonsa Hole in the Wall –maahan, vaiko kohti pohjoista. Karkuria etsittiin myös ilmasta käsin, mutta tuloksetta. Tuntui kuin maa olisi nielaissut Earl Durandin. Kaupunkilaiset Powell'issa lukitsivat yöksi ovensa ja kulkivat kaduilla kantaen aseita.


Hole in the Wall


Torstaista tiistaihin 21. maaliskuuta Durand pysytteli piilossa Bitter Creekissä, maakuopassa, joka ei ollut kovinkaan kaukana hänen vanhempiensa tilalta. Juuri ennen aamunkoittoa seuraavana aamuna Earl Durand murtautui erään vanhan pariskunnan herra ja rouva Art Thornburg'ien asuntoon. Hän vaati pariskuntaa viemään hänet autollaan jonnekin. Rouva Thornburg tarjoutui laittamaan parroittuneelle karkurille jotakin syötävää. Sen jälkeen he lupautuivat viemään hänet autolla Little Rock Creekiin lähelle Clarks Fork –kanjonia.

Bitter Creek

Clark Fork -kanjoni

Kun Durand oli häipynyt näkyvistä pariskunta ajoi takaisin Powelliin ja teki poliiseille ilmoituksen Durandin sijainnista. Montanan kansalliskaartin osasto hätyytettiin hätiin alueelle. Tämä raskaasti aseistettu osasto ei kuitenkaan nähnyt jälkeäkään vankikarkurista. Kuten ei myöskään verikoirat, joita lähetettiin alueelle aina Coloradosta saakka.


Toisaalla kaksi vapaaehtoista possen –jäsentä Art Argento sekä Orville Linabary pääsivät yllättäen "Wyomingin Tarzanin" kuumille jäljille nähden hänen piilopaikkansa, joka oli korkealla kuin variksenpesä ja myrskyisessä säässä kuolemanvaarallinen. Miehet päättivät kuitenkin yrittää yllätystä. Durand äkkäsi kuitenkin pian saalistajat ja huusi heille, että heidän täytisi pysähtyä tai hän apuisi heidät. Miehet kieltäytyivät. Sen jälkeen Earl Duran tappoi kylmästi molemmat miehet. Myöhemmin kun miesten ruumiit löydettiin ja ne kuljetettiin lähellä olevalle Owensin tilalle, jossa sheriffi Blackburn piti lehdistötiedotteen. Hän kertoi: "Me emme pystyneet millään keinoin saartamaan karkuria, mutta hän saartoi meidät!"


Earl Durand oli tappanut jo neljä ihmistä ja hänen täytyi käsittää tuossa vaiheessa " lopputulos". Ennen pakoaan ns. "variksenpesältä" hän otti mukaansa miehille kuuluneet aseet, Linabaryn kengät, nauhat Argentonin kengistä sekä tämän virkamerkin. Pimeän turvin hän suunnisti kohti Owensin tilaa, mutta muutti suunnitelmaansa havaittuaan siellä liikaa liikettä. Hän palasi lähelle kanjonia, jonne Thornburgsin pariskunta oli hänet jättänyt. Siellä "Wyomingin Tarzan" kyyhötti yli yön ja koko seuraavan torstaipäivän odottaen, että joku yksinäinen autoilija ajaisi hänen ohitseen. Vasta perjantaina 24. päivä maaliskuuta tärppäsi. Harry Moore, 24 – vuotias "radio operator", jolla oli viesti sheriffi Blackburnille, oli tuskaillut viestin kanssa, sillä hän ei saanut sitä lähetettyä, joten Moore päätti viedä sanoman autolla sheriffille tämän komentoleiriin. Hänellä oli mukanaan kaksi matkustajaa. Miehet olivat jo lähellä komentopaikkaa kun he yllättäen havaitsivat suurikokoisen parroittuneen miehen maantienlaidalla viittoillen heitä pysähtymään.



Miehellä oli kädessään kivääri ja kun Moore pysäytti auton mies näytti heille poliisinvirkamerkkiä ja esitteli itsensä yhtenä possen –jäsenistä. Mies pyysi viemään hänet komentopaikalle. Noustuaan autoon mies kuitenkin esitteli itsensä uudelleen. Nyt sävy oli astetta tummempi. Hän kertoi olevansa vankikarkuri Earl Durand ja määräsi Harry Mooren kääntämään autonsa kohti Powell'ia. Hiekka Wyomingin Tarzanin tiimalasissa alkoi olla lopuillaan.....