“Juoppo ja raakalainen, mies joka ei kunnioittanut Jumalaa, ihmisiä, eikä itse Pirua.”

Myles Keogh
(25. 3. 1840 – 25. 6. 1876)
Sotilasarvo: Sisällissodassa Everstiluutnantti. Little Bighornissa Kapteeni.

“Juoppo ja raakalainen, mies joka ei kunnioittanut Jumalaa, ihmisiä, eikä itse Pirua.”
Irlantilaissyntyinen Myles Keogh  on yksi värikkäimmistä henkilöistä Little Bighornin tarinassa.
Tämän 'onnensoturin', joka taisteli kolmessa sodassa, kolmella mantereella, ennen liittymistään seitsemänteen ratsuväkirykmenttiin vuonna 1866, vääjäämätön matka kohti päätepysäkkiään Little Big Hornissa alkoi Etelä-Irlannista vuonna 1840.

Myles Keogh

Täytettyään 16 vuotta, tämä katolilaisen 13-lapsisen perheen poika, jätti Irlannin ja liittyi Ranskan muukalaislegioonaan. Keogh taisteli legioonan riveissä Algeriassa. Vuonna 1861 hän saapui Italiaan ja liittyi Paavi Pius IX:n armeijaan taistellen useilla rintamilla St.Patrickin pataljoonassa ennen siirtymistään Roomaan Paavin henkivartiokaartiin.

Paavi Pius IX

Myles Keogh kolmas vasemmalta

Aika Roomassa kävi levottomalle sielulle, joka etsi seikkailuja, liian rauhalliseksi. Kun amerikkalainen sotaministeriön edustaja tuli Italiaan värvätäkseen Paavin armeijan veteraaneja Yhdysvaltojen armeijan palvelukseen, Keogh kiinnostui tarjouksesta ja otti paikan vastaan, sillä hän oli kiinnostunut Yhdysvaltoja kahtia jakavasta sodasta, josta Euroopassa puhuttiin paljon. Levoton sielu sai jälleen tyydytyksen. Vuonna 1862 hän saapui Yhdysvaltoihin.

Keogh taisteli useilla rintamilla sisällissodassa Unionin puolella. Kun presidentti Lincoln päätti tehdä matkan taistelukentälle, Myles Keogh oli yksi viidestä upseerista, joka sai tehtävän toimia Presidentin henkilökohtaisena vartijana matkalla Washingtonista taistelualueelle ja takaisin.

Abraham Lincoln

Keogh kuvassa vasemmalla

Vuonna 1866 Myles Keogh nimitettiin kapteeniksi ja hän palveli hetken neljännessä ratsuväkirykmentissä, ennen siirtoaan seitsemänteen ratsuväkirykmenttiin Fort Rileyhin. Rykmentin päällikkönä oli räiskyvä ja keikarimainen George A. Custer. Keogh'n kerrotaan esitelleen Custerille vanhan irlantilaisen sävelmän "Garryowenin", josta sittemmin tuli seitsemännen ratsuväkirykmentin tunnussävelmä.

George A. Custer

Myles Keogh ja George A. Custer kunnioittivat toisiaan sotilaina, mutta eivät olleet sydänystäviä keskenään - vain viileän kohteliaita toisilleen. Keogh ei kuulunut Custerin sisärenkaaseen.
Myles Keogh ei ollut Custerin mukana Washitassa vuonna 1868, ei Yellowstone- eikä Black Hills -tutkimusretkikunnissa vuosina 1873 - 74.

Kapteeni Myles Keoghin I-komppania kaatui 25. kesäkuuta 1876 Little Bighornissa viimeiseen mieheen, jonkin matkaa  Custer Hill’in alapuolella.
Keogh'iin ja hänen Comanche hevoseensa osui taistelussa oletettavasti sama luoti. Kuula, joka luultavasti kulki hevosen läpi, rikkoi Keogh'n vasemman polven. Tälle historioitsijoitten hataralle aavistukselle on olemassa tukena sioux-intiaani Little Soldier’in taistelukuvaus, jossa sinitakki oli polvillaan kaatuneen hevosensa jalkojen välissä ampuen hurjasti ympärillään vilistäneitä intiaaneja.
Sinitakki, joka luultavasti oli Myles Keogh, piti toisella kädellään kiinni hevosensa suitsista ampuen samanaikaisesti toisessa kädessään olevalla revolverillaan. Tämä sinitakki kuoli pitäen viimeiseen asti kiinni haavoittuneen hevosensa suitsista estääkseen vihollista ottamasta hänen ratsuaan. Little Soldier uskoi, että hevonen saattaisi selvitä hengissä (minkä se tekikin) ja päätti ottaa sen itselleen, mutta luopui ajatuksesta, huomattuaan että kuollut sinitakki oli pitänyt kiinni hevosensa suitsista.

Little Soldier

Comanche

Kapteeni Myles Keogh kaatui I-komppaniansa mukana. Komppania löydettiin kuolleina yhdestä kasasta. Jotkut historioitsijat uskovatkin, että intiaanit mahdollisesti yllättivät Keoghin I-komppanian ja ampuivat yhteislaukauksella koko komppanian samalla kertaa. Vuosia myöhemmin Eversti Gibbonin tiedustelija Will Logan väitti löytäneensä Keoghin ruumiin kolmen kuolleen ratsun keskeltä.Tiedustelija kertoi, että tämä hurja, palavasieluinen irlantilainen oli kuollut sotilaista viimeisenä.

Loganin kertomus on samankaltainen kuin useiden taistelussa mukana olleiden intiaanienkin. He uskoivat, että juuri tämä sinitakki (Keogh) johti taistelussa kaikkia sotilaita, ei siksi, että kuoli viimeisenä, vaan koska hänen urhoollisuutensa teki vaikutuksen heihin. Useissa intiaanien taistelukuvauksissa Myles Keogh on kuvattu rohkeana soturina, joka ratsasti edestakaisin rinteellä vaarantaen jatkuvasti oman henkensä miestensä edessä. Intiaanit kuvittelivat Keoghin, eikä Custerin, olleen sinitakkien johtaja. Ehkäpä hän olikin, sillä kymmenet intiaanit kertoivat, että George A. Custer olisi haavoittunut tai kuollut jo taistelun alkuvaiheessa ylittäessään Medicine Tail Couleeta, ja Keoghin ottaneen johdettavakseen seitsemännenratsuväkirykmentin.

Medicine Tail Coulee

Sotahistoria kertoo, että Myles Keogh oli Custerin lisäksi ainoa sotilas, jonka ruumis oli jätetty koskemattomaksi taistelukentällä. Keogh kantoi kaulassaan uskonnollista Agnus Dei -urhoollisuusmedaljonkia, jonka hän oli saanut taisteltuaan Paavin armeijassa. Onkin luultavaa, että intiaanit kunnioittivat tätä medaljonkia uskoen sen sisältävän voimakkaita lääkerohtoja, ja sen tähden säästivät Myles Keogh'n silpomiselta.

Vuosi taistelun jälkeen Keoghille kuulunut englantilaisvalmisteinen pistooli löytyi Kanadasta erään soturin hallusta. Intiaani, jolla ase oli, ei halunnut myydä sitä, vaikka ase todistettavasti olikin kuulunut Keogh'lle. Myös muita hänen henkilökohtaisia tavaroitaan löytyi intiaanien hallusta: kello, taisteluhansikkaat, valokuva hänestä itsestään paavilta saatu medaljonki kaulassa, sekä veren tahrima valokuva kapteeni McDougallin sisaresta. Keogh oli epäilemättä naisten suosiossa, ja valokuvat joita on olemassa Myles Keoghista todistavat hänen voimakkaasta seksuaalisesta vetovoimastaan, joka miellytti naisia. Kerrotaan, että kapteeni McDougall oli kovasti huolissaan sisarensa puolesta. Tämä pitkä ja sinisilmäinen ritarillinen kavaljeeri, joka miellytti naisia, aiheutti kuitenkin heidän miehilleen painajaisia.

Myles Keogh

Useat hänen alaisistaan suorastaan vihasivat Keogh'ta. Sotilaat kuvasivat hänet juoppona, röyhkeänä ja julkeana. Hän käytti surutta hopeisella koiranpäällä varustettua kävelykeppiään alistaessaan miehiään, jos he eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Keogh'n raaka väkivaltaisuus ja voimakas alkoholin käyttö välittyi myös hänen miehiinsä, ja komppaniaa alettiin yleisesti kutsua Hurjaksi I- komppaniaksi.

Myles Keogh ei ollut alkoholisti, mutta usein hän vaikutti masentuneelta ja syrjäänvetäytyvältä.
Keogh oli onnekseen päässyt käymään kahdesti vanhassa kotimaassaan Irlannissa. Hän nautti näistä matkoistaan, jotka rikkoivat sotilaan yksitoikkoisen elämänrytmin, ja se auttoi hänet irti voimakkaista juomakierteistä.

Myles W. Keogh on haudattuna Auburniin, New Yorkissa.