Crazy Horse osa 2.

Kun aseman intiaanit muuttivat pian tapauksen jälkeen uudelle reservaatioalueelle Missourin varrelle Crazy Horsen vanhemmat, jotka olivat ottaneet poikansa ruumiin mukaansa, jättäytyivät saattueesta ja hautasivat poikansa paikkaan, jota kukaan ei enää nykyisin tiedä.

 Kuka lopulta surmasi Crazy Horsen?

Tämän mielenkiintoisen kysymyksen esitti vuoden 1996 Greasy Grass –lehdessä Ephriam D. Dickson III artikkelissaan.

Ephriam D. Dickson III 

Ensimmäisen 30 vuoden aikana tapauksesta oli täysin epäselvää kuka pisti Crazy Horsen kuoliaaksi Fort Robinsonissa syksyllä 1877. Vaihtoehtoina oli mm. jopa se, että Crazy Horse kuoli omaan veitseensä kamppaillessaan Little-Big Manin kanssa. Tohtori Valentine McGillycuddy, joka yritti tuolloin pelastaa intiaanipäällikön hengen teki myöhemmin lakanaan koepistoja ja tuli siihen johtopäätökseen, että kuolettava pistojälki vaikutti enemmän veitsen kuin pistimen jäljeltä. Crazy Horse itse sanoi ennen kuolemaansa tunteneen kuin häntä olisi pistetty pistimellä.

Little Big Man

Valentine McGillycuddy

Luutnantti Jesse M. Lee, joka oli paikalla kirjoitti myöhemmin, että hän näkin kuinka sotilas pisti Crazy Horsen kuoliaaksi, mutta ei tungoksessa tunnistanut surmaajaa.

Ratsumies Edwin D. Wood B –komppaniasta oli myös yksi paikallaolijoista. Hän kertoi New York Tribunelle nähneensä kuinka eräs sotilas tuikkasi pistimellä intiaanipäällikön kuoliaaksi, mutta ei

kertonut milloinkaan kuka kyseinen mies oli. Ketään ei pystytty tuomitsemaan teosta.

Vuonna 1903 entinen armeijan kersantti William F. Kelly 14. jalkaväkikomppaniasta kertoi Washington Postille, että hän oli paikalla Camp Robinsonissa kun Crazy Horse surmattiin. Päällikkö kamppaili toisen intiaanin kanssa vartiotuvan edustalla veitsestä kun yllättäen kaksi sotilasta ilmaantui paikalle ja toinen heistä Wm. Gentles pisti päällikön kuoliaaksi pistimellään toisen sotilaan pitäessä Crazy Horsea kiinni tämän käsistä. Kaikki kävi nopeasti ja välittömästi kun päällikkö kaatui sotilaat hävisivät ihmismassaan kirjoitti Washington Post.

Suuriosa historioitsijoista hyväksyi muitta mutkitta kersantti Kellyn todistuksen ja Gentlestä tehtiin syyllinen. Walter Camp teki kuitenkin valtavaa "myyräntyötä" ja haastatteli lähes kaikki vielä elossa olevat sotilaat, jotka jotakin tiesivät tapauksesta.

Vuonna 1910 hän lähetti usealle Camp Robinsonissa tuolloin palveluksessa olleelle upseerille kyselyn tapauksesta ja kolme heistä kirjoitti vastauksen, ettei Gentles ollut syyllinen.

Entinen 2. luutnantti Charles Floyd 14. jalkaväkikomppaniasta kertoi, että ei ollut itse paikalla kun päällikkö surmattiin, mutta että Kellyn todistus oli väärä. Hän ei kuitenkaan enää muistanut sotilaan nimeä, joka surmasi Crazy Horsen.

Walter Camp

Käydessään Custer Battlefield –monumentilla kesällä 1910 Camp tapasi entisen vankkurikuski John J. Boeslen, joka väitti olleensa paikalla kun Crazy Horse surmattiin. Hän kertoi Campille, ettei nähnyt surmaajaa, mutta oli kuullut Tom Todd –nimiseltä sotilaalta, että surmaaja oli lapsenkasvoinen sotilas, jonka nimeä hän ei muistanut, vanhemman harmaapartaisen sotilaan pidellessä päällikköä käsistä. Oli vain niin, ettei Tom Toddin nimistä sotilasta mainita yhdessäkään virallisessa sotilasraportissa Camp Robinsonissa tuolloin.

Walter Camp sai kuulla myös evp. luutnantti Patrick Hanssonilta, että James McSparren –niminen kersantti oli nähnyt puukotuksen. Hanssonin mukaan McSparren kiisti myös Gentlesin ollen syyllinen. Hänen mukaansa syyllinen oli Thomas Donley –niminen sotilas. Mutta, myöskään  McSparren -nimeä ei löydy armeijan luetteloista.

On kuitenkin muistettava, että miehet värväytyivät tuolloin monilla eri nimillä. Jos Kellyn todistus (ainoa todistus) oli väärä, ketä se palveli? Todistus oli erittäin pätevä muutamia pikkuvirheitä lukuun ottamatta, mutta muistettava on, että aikaa oli kulunut jo lähes 30 vuotta! Loppujen lopuksi koko William Kellyä ei enää löytynyt. Armeijan papereista tuolta ajalta löytyi yksi kersantti Edward J. Kelly, joka saattoi olla sama mies.

Hirsimökki Camp Robinsonissa, jonka 

edustalla Crazy horse puukotettiin kuoliaaksi

 Johtopäätös:

William Kelly todisti aikoinaan, että ratsumies William Gentles puukotti Crazy Horsen kuoliaaksi. Luutnantti Charles Floyd ei muistanut sotilaan nimeä, joka puukotti päällikön, ja vankkurikuski John Boelsin antama sotilaan nimi, joka näki puukotuksen oli tuulesta temmattu. Kersantti McSparren väitti, että ratsumies Thomas Donley puukotti päällikön, mutta arkistot kiistävät, että ketään kersantti

McSparrenia ei tuolloin ollut lähelläkään Camp Robinsonia. Joten vieläkään ei tiedetä varmuudella kuka lopulta surmasi Crazy Horsen.

jatkuu