Kun
aseman intiaanit muuttivat pian tapauksen jälkeen uudelle reservaatioalueelle
Missourin varrelle Crazy Horsen vanhemmat, jotka olivat ottaneet poikansa
ruumiin mukaansa, jättäytyivät saattueesta ja hautasivat poikansa paikkaan,
jota kukaan ei enää nykyisin tiedä.
Tämän
mielenkiintoisen kysymyksen esitti vuoden 1996 Greasy Grass –lehdessä Ephriam
D. Dickson III artikkelissaan.
Ephriam D. Dickson III
Ensimmäisen
30 vuoden aikana tapauksesta oli täysin epäselvää kuka pisti Crazy Horsen
kuoliaaksi Fort Robinsonissa syksyllä 1877. Vaihtoehtoina
oli mm. jopa se, että Crazy Horse kuoli omaan veitseensä kamppaillessaan
Little-Big Manin kanssa. Tohtori Valentine McGillycuddy, joka yritti tuolloin
pelastaa intiaanipäällikön hengen teki myöhemmin lakanaan koepistoja ja tuli
siihen johtopäätökseen, että kuolettava pistojälki vaikutti enemmän veitsen
kuin pistimen jäljeltä. Crazy Horse itse sanoi ennen kuolemaansa tunteneen kuin
häntä olisi pistetty pistimellä.
Little Big Man
Valentine McGillycuddy
Luutnantti
Jesse M. Lee, joka oli paikalla kirjoitti myöhemmin, että hän näkin kuinka
sotilas pisti Crazy Horsen kuoliaaksi, mutta ei tungoksessa tunnistanut
surmaajaa.
Ratsumies
Edwin D. Wood B –komppaniasta oli myös yksi paikallaolijoista. Hän kertoi New
York Tribunelle nähneensä kuinka eräs sotilas tuikkasi pistimellä
intiaanipäällikön kuoliaaksi, mutta ei
kertonut
milloinkaan kuka kyseinen mies oli. Ketään ei pystytty tuomitsemaan teosta.
Vuonna
1903 entinen armeijan kersantti William F. Kelly 14. jalkaväkikomppaniasta
kertoi Washington Postille, että hän oli paikalla Camp Robinsonissa kun Crazy
Horse surmattiin. Päällikkö kamppaili toisen intiaanin kanssa vartiotuvan
edustalla veitsestä kun yllättäen kaksi sotilasta ilmaantui paikalle ja toinen
heistä Wm. Gentles pisti päällikön kuoliaaksi pistimellään toisen sotilaan
pitäessä Crazy Horsea kiinni tämän käsistä. Kaikki kävi nopeasti ja
välittömästi kun päällikkö kaatui sotilaat hävisivät ihmismassaan kirjoitti
Washington Post.
Suuriosa
historioitsijoista hyväksyi muitta mutkitta kersantti Kellyn todistuksen ja
Gentlestä tehtiin syyllinen. Walter Camp teki kuitenkin valtavaa
"myyräntyötä" ja haastatteli
lähes kaikki vielä elossa olevat sotilaat, jotka jotakin tiesivät tapauksesta.
Vuonna
1910 hän lähetti usealle Camp Robinsonissa tuolloin palveluksessa olleelle
upseerille kyselyn tapauksesta ja kolme heistä kirjoitti vastauksen, ettei
Gentles ollut syyllinen.
Entinen
2. luutnantti Charles Floyd 14. jalkaväkikomppaniasta kertoi, että ei ollut
itse paikalla kun päällikkö surmattiin, mutta että Kellyn todistus oli väärä.
Hän ei kuitenkaan enää muistanut sotilaan nimeä, joka surmasi Crazy Horsen.
Walter Camp
Käydessään
Custer Battlefield –monumentilla kesällä 1910 Camp tapasi entisen vankkurikuski
John J. Boeslen, joka väitti olleensa paikalla kun Crazy Horse surmattiin. Hän
kertoi Campille, ettei nähnyt surmaajaa, mutta oli kuullut Tom Todd –nimiseltä
sotilaalta, että surmaaja oli lapsenkasvoinen sotilas, jonka nimeä hän ei
muistanut, vanhemman harmaapartaisen sotilaan pidellessä päällikköä käsistä.
Oli vain niin, ettei Tom Toddin nimistä sotilasta mainita yhdessäkään
virallisessa sotilasraportissa Camp Robinsonissa tuolloin.
Walter
Camp sai kuulla myös evp. luutnantti Patrick Hanssonilta, että James McSparren
–niminen kersantti oli nähnyt puukotuksen. Hanssonin mukaan McSparren kiisti
myös Gentlesin ollen syyllinen. Hänen mukaansa syyllinen oli Thomas Donley
–niminen sotilas. Mutta, myöskään
McSparren -nimeä ei löydy armeijan luetteloista.
On
kuitenkin muistettava, että miehet värväytyivät tuolloin monilla eri nimillä.
Jos Kellyn todistus (ainoa todistus) oli väärä, ketä se palveli? Todistus oli
erittäin pätevä muutamia pikkuvirheitä lukuun ottamatta, mutta muistettava on,
että aikaa oli kulunut jo lähes 30 vuotta! Loppujen lopuksi koko William Kellyä
ei enää löytynyt. Armeijan papereista tuolta ajalta löytyi yksi kersantti
Edward J. Kelly, joka saattoi olla sama mies.
Hirsimökki Camp Robinsonissa, jonka
edustalla Crazy horse puukotettiin kuoliaaksi
William
Kelly todisti aikoinaan, että ratsumies William Gentles puukotti Crazy Horsen
kuoliaaksi. Luutnantti Charles Floyd ei muistanut sotilaan nimeä, joka puukotti
päällikön, ja vankkurikuski John Boelsin antama sotilaan nimi, joka näki
puukotuksen oli tuulesta temmattu. Kersantti McSparren väitti, että ratsumies
Thomas Donley puukotti päällikön, mutta arkistot kiistävät, että ketään
kersantti
McSparrenia
ei tuolloin ollut lähelläkään Camp Robinsonia. Joten vieläkään ei tiedetä
varmuudella kuka lopulta surmasi Crazy Horsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti