Crazy Horse osa 3.

Greasy Grass-lehden numerossa vol.14. 1998, Tom Buecker jäljitti Oglala-päällikkö Hullun Hevosen valokuvaa eri museoiden kokoelmista ja sai aina yksinkertaisen vastauksen; sellaista ei luultavasti ole.

Tom Buecker

Greasy Gras -lehti

Vaikka Hullun Hevosen vihollisesta George A. Custerista on olemassa 162 valokuvaa (Custer in Photographs - Special 125th Anniversary Edition) ennen ja jälkeen sisällissodan, eivät tiedostot tunne ainoatakaan varmaa valokuvaa Hullusta Hevosesta. Kuuluisimpien pohjoisten tasankojen valokuvaajien David F. Barryn, Stanley J. Morrowin ja William H. Illingworthin (joka otti kuuluisat valokuvat Custerin vuonna 1874 Mustille vuorille tehdyllä retkellä) valokuvatiedostot ammottavat tyhjillään Hullun Hevosen kohdalla.

David F. Barry

Stanley J. Morrow

William H. Illingworth

Useat historioitsijat pitävät syynä siihen miksi Hullusta Hevosesta ei ole valokuvaa, että hän oli jatkuvasti sodassa valkoisten kanssa ja yksinkertaisesti sen tähden vältteli heitä.
Entinen upseeri Jesse M. Lee, joka oli Fort Robinsonissa siihen aikaan kun Hullu Hevonen vangittiin, kertoi ettei yhdelläkään upseereista, jotka vangitsivat Hullun Hevosen, ollut hänestä valokuvaa.

Jesse M. Lee

Fort Robinson

Historioitsija Walter Mason Camp kulutti paljon aikaa 1900-luvun alussa Punaisen Pilven-asemalla löytääkseen valokuvan Hullusta Hevosesta. Hän haastatteli sotilaita, tiedustelijoita ja ylipäänsä
ihmisiä jotka tunsivat Hullun Hevosen, tuloksetta.
Yksi valokuvan etsijöistä John G. Burke kirjoitti kenraali George Crookin leskelle 1890-luvulla kysyäkseen omistaisiko tämä kenties kuvaa Hullusta Hevosesta. Burke kertoi käyttävänsä mahdollista kuvaa kirjassaan; On the Border With Crook. Rouva Crook vietti kokonaisen päivän etsiessään valokuvaa, mutta hän ei löytänyt.

Walter Mason Camp

John G. Burke

George Crook

Entinen sanomalehtimies E.A. Brininstool tonki arkistoja innokkaasti 1926, mutta tulos oli jälleen negatiivinen - ei valokuvaa. Sattumalta hän tapasi vanhan valokuvaajan D.F. Barryn Little Big Hornin -taistelun 50-vuotispäivänä ja haastatteli häntä. Barry kertoi, että hän oli yrittänyt houkutella Hullun Hevosen valokuvattavaksi 50 $ palkkiosta, mutta päällikkö oli kieltäytynyt. Keskustelun jälkeen Brininstool totesi - ei vieläkään valokuvaa!

E. A. Brininstool

Nykyisin tiedetään Barryn tulleen länteen vasta vuonna 1878, vuosi Hullun Hevosen kuoleman jälkeen, joten ”Pieni Varjovaras” oli sepittänyt Brininstoolle koko tarinan.
Charles P. Jordan pitkäaikainen kauppias Punaisen Pilven-asemalta, joka oli naimisissa sioux- naisen kanssa sanoi: "En usko, että ainoatakaan valokuvaa Hullusta Hevosesta olisi otettu. Hän ei olisi antanut varastaa varjoaan."

Punaine Pilvi ja Charles P. Jordan

Myös päällikön ystävä, kirurgi Valentine T. McGillycuddy, joka yritti epätoivoisesti pelastaa ystävänsä hengen, totesi myöhemmin: "Minulla ei ole hänestä valokuvaa. Hullu Hevonen sanoi pyytäessäni häntä valokuvaan, ”Ystäväni, miksi sinä haluat lyhentää elämääni ottamalla minulta varjoni?"

Valentine T. McGillycuddy

Tom Buecker esitteli Greasy Grass-lehden artikkelissa 6 valokuvaa, joita jokaista on epäilty Hulluksi Hevoseksi. Hän kertoo myös, että No Water niminen intiaani, Hullun Hevosen kilpakosija, mustasukkaisuuksissaan ampui Hullua Hevosta kasvoihin, ja sen johdosta Hullu Hevonen kantoi lopun elämäänsä arpea kasvoissaan. Yhdessäkään valokuvassa ei näy arpea.(Kuva numero 6. intiaanin oletetaan olevan Hullu Hevonen, mutta lopullista varmistusta  ei ole siitä saatu)

No Water

1.

2.

3.

4.

5.

6.

Coda:

Vuoden 1868 Fort Laramien sopimuksessa Black Hills luovutettiin ikuisiksi ajoiksi Siouxieille.

Vuonna 1874 alueelta löytyi kultaa ja valkoiset halusivat ostaa maan takaisin. Intiaanit kieltäytyivät.

Yhdysvaltain hallitus kielsi Lakotain uskonnon ja varasti vuoret.

Vuonna 1889 Kongressi otti Black Hills’in haltuunsa. Tuhat määrin onnenonkijoita tulvi Siouxien pyhille maille. Laaja Lakota –territorio kutistui pieniksi reservaatioiksi.

Vuonna 1980 Yhdysvaltain korkein oikeus vahvisti alemmanoikeusasteen päätöksen, jonka mukaan Mustat Vuoret oli varastettu Sioux- intiaaneilta. Päätöksen mukaan yhtä karkeaa ja häpeällistä kohtelua ei tämän maan historiasta löydy. Korvausvaatimukseksi määrättiin 122 miljoonaa dollaria. Lakotat kieltäytyivät ottamasta korvauksia, vaikka heimo on köyhä.

Crazy Horsen kuolemasta on kulunut viisi sukupolvea, kukaan ei tiedä minne hänet on haudattu.

Hänen unelmansa oli pysäyttää valkoisen miehen eteneminen maamyyrätaian avulla; maamyyrä voi nousta maanpinnalle taistelemaan missä ja milloin tahansa. Crazy Horse saattaa siis palata elämään

kymmenessä eri hahmossa, tai kymmenessä eri aatteessa, tulla erittäin voimakkaaksi ja kadota sitten yhtäkkiä.