Arizonan pojat osa 2.

Wyatt Earp saapui vankkureillaan Tombstoneen avovaimonsa Celia Ann "Mattie" Blaylockin kanssa 1. päivä joulukuuta 1879. Kahdessa muissa vankkureissa, jotka kuuluivat samaan seurueeseen, matkasivat
Wyattin vanhemmat veljet James sekä Virgil vaimoineen (Allie ja Bessie). Morgan Earp nuorikkonsa Louisan kanssa saapuivat kaupunkiin muutamaa kuukautta myöhemmin.

Wyatt Earp

Celia Ann Blaylock

James Earp

Virgil Earp

Bessie Earp

Allie Earp

Morgan Earp

Louisa Earp

Earpien saapuessa Tombstoneen sinne virtasi päivittäin väkeä pilvin pimein. Eikä tämä kolmen vaunun karavaani herättänyt erityistä huomiota kenessäkään tuolloin. Vastoin yleistä legendaa Wyatt Earpilla ei tuolloin ollut minkäänlaista Dodge Cityn aikaista kuuluisuutta tai mainetta. Hänen nimensä tavalliselle tombstonelaiselle ei tuolloin merkannut juuri yhtään mitään. Ainoa Earpin veljeksistä, joka tuolloin kantoi tinatähteä, oli Virgil.

Tombstonelainen George Parson (1850 – 1933), joka jo piti niihin aikoihin päiväkirjaa, kuvasi merkinnöissään usein kaupungin merkkihenkilöitä (hän itse saapui Tombstoneen helmikuussa 1880). Parson mainitsi päiväkirjassaan Earpeista ensimmäisen kerran vasta lokakuun 27. päivänä 1881, siis vuorokautta myöhemmin kun kuuluisa katutaistelu oli käyty.
Parson ei myöskään tehnyt päiväkirjaansa minkäänlaista merkintää silloin kun Bat Masterson helmikuussa 1881 saapui Tombstoneen. Tästä kuuluisasta Fordin piirikunnan entisestä sheriffistä eivät myöskään tombstonelaiset sanomalehdet tuolloin kirjoittaneet halaistua sanaakaan.
Myös John B. Clum kirjoitti viimeisinä elinvuosinaan, että hän kuuli ensimmäisen kerran Earpin veljeksistä lokakuussa 1880.

George Parson

Bat Masterson

 John B. Clum

Arizonan yliopiston professori Frank Lockwood haastatteli Wyatt Earpia vuonna 1926. Lockwood, joka selvästikään ei pitänyt Earpista summasi kuitenkin myöhemmin: "Luulen, että Wyatt Earpissa yhdistyivät molemmat puolet. Hän oli kylmäverinen tappaja ja samalla rakastava mies, mutta varmaa on, että hän oli yksi kovimmista miehistä, joka milloinkaan on kantanut asetta.”

Frank Lockwood

Syyt Earpien ja Clanton-McLaury -jengin keskinäiseen välienselvittelyyn, joka lopulta johti kuuluisaan O.K. Corrallin katutaisteluun, ovat monisyiset. Revolveritaistelusta on kirjoitettu lukuisia kirjoja, joissa historioitsijat ovat kuvanneet Earpit joko jaloina lain puolustajina tai moraalittomina tappajina ja huijareina, riippuen siitä kenen puolella kirjoittaja kulloinkin on sattunut olemaan, tai missä määrin hän on malttanut tutkia historiaa ja pitäytyä totuudessa.

Clanton-McLaury -jengi

Earpit ja Clanton-McLaury –jengi selvittivät keskenään muutakin kuin henkilökohtaisia kaunojaan. Todisteet puhuvat kulissien takaisesta pelistä, jossa mukana oli paikallisia poliitikkoja kuin myös taloudellisia intressejä. Henkilökohtaista kaunaa lisäsi jossain määrin myös riita naisesta.

Lukemalla todistajanlausuntoja, silminnäkijöiden kuvauksia, ristikuulusteluja tai oikeudenpöytäkirjoja taistelusta, lukija on avuton selvittäessään totuutta. Kukaan ei ole puolueeton. On joko Earpien puolella tai heitä vastaan. Eikä tämä lopulta johdu pelkästään O.K. Corrallin kuuluisasta taistelusta, vaan yhtä paljon kaikesta siitä mitä tapahtui ennen sitä ja sen jälkeen.

Mutta ennen O.K. Corrallin katutaistelun kuvaamista muutama fakta Tombstonesta.