Custer osa 3.

KAMMOTTAVA LOKAKUUN 10. PÄIVÄ 1877.

U.S. Express –veturin pilli päästi alakuloisen vihellyksen saapuessaan Chicagon kautta New Yorkiin. Eräässä junan vaunuista lepäsi metallinen arkku, joka piti sisällään puisen ruumisarkun.

Varmuudeksi arkussa oli Fort Abraham Lincolnin kirurgin käsinkirjoitettu todistus siitä, että ruumis, joka lepäsi arkussa oli 25. kesäkuuta vuonna 1876 Little Bighornin taistelussa kuolleen

everstiluutnantti George A. Custerin. Hän kuoli 37-vuotiaana, hassua oli, että saman verran leskiä jäi tuona kuumana kesäkuunpäivänä Fort Abraham Lincoln'iin.

George A. Custer

Alkuperäisen suunnitelman mukaan George A. Custerin maalliset jäännökset oli tarkoitus kuljettaa Bismarckista suoraan West Pointin hautaholviin, mutta tilanpuutteen vuoksi arkku siirrettiin Libbie

Custerin toivomuksesta Poughkeepsien kirkkomaan hautaholviin odottamaan hautaamista.

Tästä johtuen kenraalimajuri Schofield ehdotti, että hautajaiset tulisi järjestää huomaamattomasti, mutta Libbie oli toista mieltä toivoen, että hänen miehensä saatettaisiin viimeiseen lepoonsa

täydellisine sotilasseremonioineen ja tähän myös lopulta päädyttiin.

Kenraali Schofield

Sitten saapui tuo kammottava 10. päivä lokakuuta 1877. Libbie Custer saapui West Pointiin rouva Lawrence Barrettin, miehensä isän Emanuelin ja sisaren Maggie Calhounin seurassa.

Noin klo 10.00 Custerin arkku siirrettiin Poughkeepsin hautausmaan holvista ruumisvaunuihin ja se aloitti matkansa saattueessa kohti West Pointin hautausmaata. Connecticutin ratsuväenyhdistyksen

jäsenet, jotka marssivat saattueessa olivat laittaneet mustat surunauhat vasempaan käsivarteensa. Saattueen edetessä kaupungin katuja kohti sotilasakatemiaa kaupungintalon, oikeustalon sekä

kirkkojen kellot soivat alakuloisesti. Saattueen saavuttua West Pointiin arkku sijoitettiin kunniavartiossa kappeliin odottamaan siunausta.

Libbie Custer

Lawrence Barrett

Emmanuel Custer

Maggie Calhoun

Kenraali Schofield saattoi Libbie Custerin kappeliin vähän ennen jumalanpalveluksen alkua noin klo 14.00. Kenraali Custerin arkku oli verhoiltu Yhdysvaltain lipulla ja sen päällä lepäsi kenraalin miekka sekä kypärä. Mitään muuta Libbie Custer ei sitten nähnytkään. West Pointin sotilaspastori Forsythe luki katkelman epistolaa ja kadetit lauloivat psalmit 39. sekä 90. Kun ruumissaattue lähti

kappelista kohti hautausmaata kadetit tekivät vielä kunniaa vainajalle rumpujen päristessä.

1500 – 2000 kaupunkilaista oli kerääntynyt kadunvarsiin seuraamaan saattuetta, joka kulki alakuloisesti kohti kirkkomaata. Ensin tuli kunniavartio, sitten papit, ruumisarkku, jota seurasi kenraalin hevonen kuljettaen George A. Custerin saappaita. Seuraavana saapuivat suremaan jääneet, sotilasakatemian upseerit, armeijan upseerit, laivaston ja merijalkaväen upseerit.

Vapaaehtoisjoukkojen komentajat tulivat seuraavina, joita seurasivat yhdistykset sekä veljeskunnat. Lopuksi tulivat kaupunkilaiset. Kun vihdoin kaikki seremoniat oli suoritettu West Pointin hautausmaalla 300 kadettia ampui kolme yhteislaukausta taivaalle. Kun laukausten kaiku oli vaimentunut läsnäolijat ymmärsivät, että kenraali oli saapunut takaisin kotiin, West Pointiin.

Coda:

Viimeisellä ja kuuluisimmalla taistelupaikallaan George A. Custer saavutti kuolemattomuuden, jota hän ei olisi edes mahtavimmallakaan voitollaan saavuttanut.