"Yksinäinen" Charley Reynolds

Charles Alexander Reynolds
(20. 3. 1842 – 25. 6. 1876)

"Huominen on myös minun viimeinen päiväni". –Charley Reynolds

Charley Reynolds

Hiljainen ja usein syrjäänvetäytyvä Charley Reynolds, joka syntynyi Warrenin piirikunnassa Illinoisissa oli Kenraali Custerin tiedustelija ja ystävä.
Reynolds oli hyvin koulutettu. Häntä ja Custeria yhdisti monet asiat kuten geologia, eläintiede ja lukeminen. He eivät myöskään tupakoineet eivätkä käyttäneet alkoholia.

Warren, Illinois

Charley Reynolds saapui Länteen vuonna 1865 sisällissodan jälkeen. Hän oli taistellut Unionin riveissä Kenraali James H. Lanen Kansasin 4. vapaaehtoisprikaatissa. Sodan jälkeen Charley toimi jonkin aikaa puunhakkaajana, biisonin metsästäjänä ja kauppiaana, ennen pestautumistaan armeijan tiedustelijaksi. Vaikka hänen uransa tiedustelijana oli suhteellisen lyhyt, häntä pidettiin yhtenä ”kaikkein mahtavimpana” tiedustelijana Lännessä.

James H. Lane

Vuonna 1870 kiersi Dakota-territoriossa tarina nuoresta metsästäjästä, joka toimi armeijan laskuun saalistamalla raja-asemille peuroja ja metsäkauriita. Siouxit kiinnostuivat tästä metsästäjästä ja tarkkailivat häntä, ja he uskoivat hänellä olevan 'mystisiä voimia' ja siksi alkoivat nimittää häntä LUCKY MANiksi. Metsästellessään usein yksin Republica-virran latvoilla hän joutui monesti pakenemaan vihamielisiä intiaaneja; kerran hän joutui piileksimään sudenluolassa, odottaen pimeyden laskeutumista paetakseen sen turvin.

Charley lyöttäytyi vanhemman turkismetsästäjän seuraan Nebraskassa. Eräänä päivänä Middle Parkissa miehet löysivät intiaani-naisen tasankointiaanien tapaan haudattuna ylös puuhun, johon vanha metsästäjä kiipesi ja pudotti naisen ruumiin alas, pilkkoi sen ja sanoi käyttävänsä palat syötteinä pyydystäessään susia. Tämä oli liikaa nuorelle miehelle, Reynolds lähti ja jätti vanhan metsästäjän.
Charley vietti useita kuukausia yksin metsästäen kauriita vuorilla. Hänen tekniikkansa oli ruokkia ensin eläimiä säännöllisesti ja seurata näiden liikkeitä. Eläinten käydessä varomattomiksi tultuaan
ruokintapaikoille Reynolds ampui ne.

Middle Park, Nebraska

Charley Reynoldsin ura armeijan tiedustelijana alkoi vuonna 1872 kenraali David S. Stanleyn ensimmäisellä tutkimusmatkalla Yellowstone -joelle. Reynolds oli mukana myös vuotta myöhemmin tehdyllä toisella Yellowstone-matkalla, jolloin hän tapasi Custerin ensimmäisen kerran. Tällä matkalla alkanut ystävyys kesti heidän kuolemaansa saakka.

David S. Stanley

Vuonna 1874, 7.  ratsuväkirykmentti teki kyseenalaisen tutkimusmatkansa Black Hills’ille. Charley Reynolds ratsasti yksin halki vihamielisen intiaanimaan vieden tiedon Custerin kultalöydöstä Fort Laramie'en. Kankaiseen postisäkkiin, jonka Custer laittoi Reynoldsille kuljetettavaksi oli kirjoitettu: "Black Hills’in pikalinja. Yhdistää etelän, idän, lännen ja pohjoisen. Charley Reynolds, lähetti. Halvat hinnat. Nopea toimitus. Turvallinen linja. Seitsemäs ratsuväki takaa suojelun".

Black Hill's -retkikunta

John E. Remsburg, Charley Reynoldsin elämäkerturi kirjoitti kirjassaan ”Charley Reynolds: Soldier, Hunter, Scout and Guide.”:
"Reynolds oli täydellinen vastakohta tiedustelijasta jollainen oli opittu tuntemaan rajaseudulla. Hän oli vain 5 jalkaa ja 6 tuumaa pitkä, näytti lähinnä pankkivirkailijalta huoliteltuine hiuksineen ja kaupunkilaisvaatteineen. Hän ajoi partansa säännöllisesti. Retkillä oltaessa hän kuitenkin antoi hiustensa ja viiksien kasvaa ja käytti tiedustelijoiden suosimia peurannahkavaatteita. Hänen tapansa ja käytöksensä olivat erittäin kohteliaat. Reynolds vetäytyi usein yksinäisyyteen eikä kuluttanut aikaansa kapakoissa. Tappelut ja 'pyssyleikit' eivät olleet häntä varten. Hänen äänensä oli pehmeä ja lähes naismainen. Eikä hän puhunut juuri koskaan itsestään tai taustoistaan".

John E. Remsburg

Reynolds keskellä

Libbie Custer kertoi, että Charley Reynolds oli äärimmäisen ujo kohdatessaan naisia.
Hänet tunnettiin Dakota territoriossa yleisesti Yksinäisenä Charleyna. Reynoldsin William veli kertoi, että Charley puhui usein kauniista meksikolaisesta tytöstä johon hän oli rakastunut. Rakkaus kuitenkin kuihtui ja Charley vetäytyi yksinäisyyteen. Vain silloin tällöin hän lähetti veljelleen sanomalehtileikkeitä, joissa hänet oli mainittu. Yhdessä niistä mainittiin, että vuonna 1872 Yksinäinen Charley toimi yhtenä oppaana Suuriruhtinas Aleksanteri II: lle järjestetyllä biisoninmetsästysretkellä.

Libbie Custer

Charley Reynolds kuvassa keskellä (sivuttain)

Kenraali Custer valitsi Charley Reynoldsin päätiedustelijakseen vuonna 1876 kun kenraali Terryn johtama Dakota-kolonna lähti sotaretkelle Sioux- maahan huhtikuun 17. päivänä Fort Abraham Lincolnista.

George A. Custer

Joskus koviin taisteluihin joutuneet miehet aavistavat oman kuolemansa ja he taistelevat uhkarohkeasti loppuunsasakka. Kuinka nämä miehet pystyvät tietämään tulevan kohtalonsa, on yksi elämän suurista mysteereistä. Myös ”Yksinäinen Charley” tiesi kuolevansa, siitä ei ole epäilystäkään.

"Lonesome" Charley Reynolds

Kun majuri Renon komppaniat joutuivat taisteluun ylivoimaista intiaanijoukkoa vastaan laaksonpohjalla, luutnantti Varnum, tieustelijat Charley Reynolds, George Herendeen, Fred Gerard, Bloody Knife ja Dr.Henry Porter ratsastivat tutkiakseen lähellä olevaa metsikköä antaisiko se ahdinkoon joutuneille sotilaille mahdollisen turvapaikan, jossa he voisivat suojautuneina intiaanien kiivaalta tulelta ryhmittyä uudelleen taisteluun. Fred Gerard kertoi myöhemmin :”Charley käyttäytyi tuolloin hyvin oudosti. Kuolema oli ollut hänen kintereillään monesti aikaisemminkin, hänen vietettyään vuosia rajaseuduilla, mutta aina hän oli pysynyt tyynenä ja selviytynyt. Hänen rohkeutensa ja urhollisuutensa tunnettiin kyllä kaikkialla. Mutta sinä päivänä Charley ei ollut oma itsensä. Reynolds, kuten Custerkin pidättyivät aina alkoholista, mutta tuolloin Bighornilla Charley kysyi oliko minulla tarjota hänelle viskiä. En milloinkaan ollut nähny häntä niin masentuneena hänen pyytäessään minulta jotakin rohkaisevaa, joka pitäisi hermot kurissa edessä olevassa taistelussa. Annoin pulloni Charleylle ja sanoin, ettei hän joisi liikaa, sillä hänen pitäisi pitää pää kylmänä. Tarjosin pulloa muillekin, mutta he kieltäytyivät. Myös minä kaadoin kurkkuuni raakaa viskiä.”

George Herendeen

Fred Gerard

Luutnantti Varnum muisteli samaista tilannetta myös myöhemmin :”Reynolds näytti tuolloin varsin levottomalta. Hänen kätensä oli sotaretken aikana pahoin tulehtunut ja turvoksissa. Hänellä täytyi olla kovat kivut. Reynoldsilla oli myös vaikeuksia ohjailla hevostaan. Hän pyysi saada viskiä Fred Geraldilta ja siemaisi sitä kiivaasti pullosta. Näytti siltä kuin hänellä olisi ollut vaikeuksia antaa pullo takaisin Geraldille kipujensa vuoksi. Lopulta saatuaan pyyhittyä kädellään kosteat huulensa Reynolds käänsi tyynesti kasvonsa kohti kiivaana käyvää taistelua laaksossa ja kannusti hevosensa laukkaan. Hän oli tuolloin hiukan yli 30 –vuotias ja tiesi olevansa kuoleman oma.”

Charles Varnum

   
Myös taistelua edeltävänä iltanan Charley Reynolds aavisti tulevan kohtalonsa. Kun intiaanitiedustelija Boody Knife sanoi, ettei näkisi enää milloinkaan auringonlaskua, Charley sanoi: "Huominen on myös minun viimeinen päiväni". Hän kuoli kesäkuun 25. päivänä Little
Bighornissa.

Bloody Knife

Legendan mukaan hänen ruumiinsa viereltä löydettiin 58 hylsyä. Tiedetään, että "Yksinäinen" Charley oli mestarillinen kiväärin käsittelijä, ja kun intiaanit olivat vieneet omat kaatuneet soturinsa mukanaan, jäi arvoitukseksi kuinka monta vihollista Reynolds oli
ottanut mukaansa.