Arkeologisia kaivauksia

Huolimaton palavan savukkeen heittäminen liikkuvasta autosta Little Bighorn Battlefield National  Monumentin luona Montanassa vuonna 1983 sai aikaan maastopalon, joka pyyhkäisi koko alueen yli (640 aarista paloi 600).

Aluksi näytti siltä, että tuho tulisi olemaan valtava. Palomiehet onnistuivat kuitenkin ripeällä toiminnallaan estämään palon etenemisen  ja ”visitor center” sekä puiston muut rakennukset säästyivät. Savu ja tuhka värjäsivät tummiksi marmoriset muistomerkit taistelualueella, jossa kenraali Custerin miehet olivat kaatuneet, muuten ne säilyivät vahingoittumattomina.
Pahiten kärsi palosta arvatenkin maasto. Alue, joka ennen paloa oli tiheäkasvuisten piikkipensaiden ja Sagebrush eli maruna/pujo -pensaiden päällystämä oli yhtäkkiä alaston ja paljas.
Ja vaikka nyt alue oli paljas ja autio tai juuri siksi kävijöiden lukumäärät Little Bighornin taistelukentällä pysyivät entisellään.

Sitten eräs tarkkasilmäinen turisti kulkiessaan alas Deep Ravine –reittiä havaitsi jotakin vaaleaa, joka kiilteli maassa auringonsäteiden osuessa siihen. Kyyristyessään katsomaan mikä se oli hän tajusi löytäneensä aikuiselle ihmiselle kuuluneen hampaan. Sitten hän kiikutti löytönsä kiireenvilkkaan puistonvartijalle.

Taistelussa kaatuneet 7. ratsuväkirykmentin sotilaat, jotka haudattiin taistelukentälle pian taistelun jälkeen haudattiin kiireellä ja huolimattomasti. Vuosikymmeniä alueen tiheä kasvisto kätki ”sisäänsä” ruumiiden vaalenneita luita, hylsyjä, nuolenpäitä, aseita, sormuksia, kelloja sekä kaikenlaista muuta sotilaille kuuluvia varusteita. Nyt kun lähes kaikki alueella ollut kasvillisuus oli palanut ”poroksi” kätköissä ollut esineistö oli helposti löydettävissä.

Kesällä 1983 arkeologi Richard A. Fox, Jr. vietti 10 päivää alueella dokumentoiden ja keräten maasta paljastunutta esineistöä. Löydöt olivat sitä luokkaa, että etsintöjä päätettiin jatkaa ja vuosien 1984 – 85 välisenä aikana arkeologit ja vapaaehtoistyöntekijät, joita ”The Custer Battlefield Historical and Museum Assiciation”  peräänkuulutti ilman palkkaa sanomalehdessään tekivät alueelta erilaisia esinelöytöjä noin 5000 kappaleen verran. Vapaaehtoisia löytyi lopulta 250 kpl aina lakimiehistä sähkömiesten kautta aivokirurgeihin. Yhteistä näille kaikille vapaaehtoistyöntekijöille oli kiinnostus arkeologiaan ja Little Bighornin –taisteluun. Vapaaehtoisten lukumäärä, joka trimmaa melko tarkasti Little Bighornin taistelussa George A. Custerin kanssa kuolleiden lukumäärän kanssa Tuolloin kaatui Little Bighornilla 268 miestä. Tämä lukumäärä on taas melko tarkasti  1% armeijan silloisen sotajoukon intiaanisotien koostumuksesta ( 26312 miestä).

Richard A. Fox, Jr.

1980-luvulla riehuneen maastopalon jälkeen alueelta eräs turisti löysi pala poskiluuta ja helmiäisnapin. Poskiluuta verrattiin tietokoneen avulla ainoaan varmuudella oikeaksi tiedettyyn valokuvaan Mitch Boyerista ja tutkijat päätyivät tulokseen, että kyseessä oli pala Boyerin kasvoluuta. Tätä tukee myös kersantti Kanipen aikoinaan antama kuvaus Walter Camp'ille, jossa Kapine kertoi, että he olivat löytäneet 27. 06. 1876, Custer Hill’iä alempaa, läheltä jokea, eräästä syvänteestä 28 ruumista. Yksi näistä oli Mitch Boyerin ruumis.

Mitch Boyer

Tietokonekuvavertaus

Walter Camp

Läntisen  taistelurinteen alapuolella vastapäätä jokea sijaitsee mystinen Deep Ravine, jossa käytiin ankara taistelu. Paikalle ei kuitenkaan ole pystytetty ainoatakaan kaatuneitten sotilaitten muistomerkkiä, vaikka todisteet taistelusta ovatkin olemassa. Kuten kersantti Daniel Kanipe muisteli myöhemmin: ”Ratsastin kohti syvää rotkoa (noin 2000 jalkaa monumentilta suoraan alaspäin), joka vietti aina kohti alhaalla kiemurtelevaa jokea. Löysin 28. sotilaan ruumiit rotkosta”.

Kuinka nämä miehet surmattiin rotkoon ja miksei ainuttakaan muistomerkkiä ole pystytetty sinne  on mysteeri vielä nykyisinkin? Vaikka alueella tehtiin vuonna 1984, -85 sekä -89  arkeologisia kaivauksia arvoitus jäi ratkaisematta. (Yksi vaihtoehto on, että heidät haudattiin välittömästi sinne eikä kukaan tehnyt kaatumispaikoista ainoatakaan muistiinpanoa.Toinen, että ruumiit on haudattu  jostakin syystä syvemmälle kuin muualla taistelualueella. Tai kolmas vaihtoehto; Deep Ravine on kapea rotko, jonne on vaikea kaivaa hautoja. Siellä kaatuneet sotilaat on mahdollisesti haudattu helpommin kaivettavalle alueelle taistelukentällä.)
Oletettavasti nämä sotilaat, jotka tapettiin rotkoon kuuluivat luutnantti Algernon E. Smithin E –komppaniaan (tätä komppaniaa kutsuttiin yleisesti nimellä Gray Horse Troop). Luutnantti Smith itse löydettiin kuolleena läheltä kenraali Custeria.

Algernon E. Smith

Kenraali Custerin puoliverinen tiedustelija Mitch Boyer identifioitiin lopulta läheltä Deep Ravinea vuonna 1984. Tätä ennen hänet oli löydetty mitä erilaisimmista paikoista vuosien varrella. Ratsumies Peter Thompson väitti löytäneensä Boyerin ruumiin läheltä läntistä joentöyrästä. Kersantti Daniel Kanipe kertoi Walter Campille, että he hautasivat Boyer Deep Ravineen. Jopa eversti John Gibbon kertoi, että hänen tiedustelijansa (Boyer oli todellakin Gibbonin tiedustelija, joka oli vain Custerilla lainassa) löytyi kuolleena Last Stand’iltä George A. Custerin ja hänen miestensä keskeltä (siouxit kertoivat monesti surmanneensa vihaamansa Mitch Boyerin taistelussa). Custerin crow –tiedustelija White Man Runs Him väitti, että Mitch löytyi kuolleena taistelurinteeltä. Tämän kuuluisan tiedustelijan viimeisistä vaiheista ei ole olemassa varmaa tietoa, mutta siouxit  kertoivat löytäneen hänet pahoin haavoittuneena anoen heitä surmaamaan hänet. Tutkijat ovat otaksuneetkin, että vain ehkä joka kymmenes kenraali Custerin miehistä kuoli heti. Mahdollisesti myös Mitch Boyer kyyhötti pensaiden suojassa odottaen kuolemaansa.

Peter Thompson

John Gibbon

White Man Runs Him

Kansallispuiston alueella riehunut maastopalo vuonna 1983 mahdollisti uudenlaisen tutkimuksen. Arkeologeille avautui mahdollisuus tutkia alue läpikotaisin (tosin edelleen noin kolmasosa alueesta on vielä tutkimatta). He jakoivat taistelualueen 100 x 100 metrin neliöihin, ja tutkivat sen metallinilmaisimilla. Löydökset merkattiin merkkiviirein ja kirjattiin karttaan. Tutkijat löysivät alueelta yli 5000 esinettä (mm. hylsyjä, kampoja, kolikoita, luunsiruja, nuolenkärkiä, solkia). Hylsyjä ja patruunoita löytyi eniten noin 2000 kpl. Luita he löysivät 375 kpl joita varmuudella voitiin todeta kuuluneen 34 eri henkilölle. Nämä löydökset kertoivat arkeologeille varsin paljon Custerin ratsumiesten iästä, sekä heidän silloisesta terveydentilastaan.

Tutkijat romuttivat myös legendan, jossa viimeiseen hengenvetoon asti taistelevat sotilaat käyttivät kaikki patruunansa loppuun. Hylsyjä nimittäin löytyi lopulta yllättävän vähän.
Arkeologit tekivät myös johtopäätöksen, että monet kenraali Custerin sotilaista koettivat paeta suinpäin ja, että vain pieni osa sotilaista pystyi taistelemaan taktisena yksikkönä loppuun asti.