Kultainenleiri osa 7.

16.40 – 16.50

White Bull ratsasti suuren intiaanijoukon mukana, joka hyökkäsi aseet auringonsäteissä välkehtien Medicine Tail Couleelta paenneiden ponisotilaiden kimppuun. Luultavasti useat Custerin miehistä ajoivat ratsunsa suoraan erääseen syvänteeseen (Deep Ravine) hakien suojaa sieltä. White Bull kertoi myöhemmin, että kun intiaanit saartoivat rotkon ja sulkivat sotilaiden pakotiet sieltä, monet Custerin sotilaista tulivat hulluiksi ja ampuivat itsensä……

White Bull

16.50 – 17.00

Vuonna 1848 syntynyt Minneconjou Hump (Etokeah), Iron Thunderin veli oli yksi kiivaimmin sopimusta valkoisten kanssa vastustavista lakotoista. Jo vuonna 1866 hän oli ollut mukana ns. Fettermanin -taistelussa, joka käytiin lähellä Fort Phil Kearnyä.
Little Bighornilla Hump oli havainnut ”Pitkätukan” joukkojen vetäytyvän taistellen pitkin ns. taistelurinnettä. Näytti siltä, että intiaaneja ilmestyi kaikkialta ja he saartoivat sinitakit. Päälliköt huusivat ”Hi-yi-yi” ja soturit syöksyivät pelottomina raivoa täynnä sinitakkien kimppuun. Hump oli yksi ensimmäisten joukossa, joka ajoi ponillaan päin taistelulinjaa (Calhoun Hill). Yhtäkkiä ilma oli täynnä sinitakkien ampumia kuulia. Hump’in hevosensa ammuttiin alta ja sitten häneen osui itseensä. Mies ja ratsu kierivät pitkin rinnettä. Kuula oli mennyt läpi jalan vähän polven yläpuolelta repien ulos tullessaan reittä aina lantioon saakka. Ainoa mitä Hump pystyi tuolloin tekemään oli pysyä hiljaa ja liikkumattomana. Hän näki yläpuolellaan vain kirkkaan taivaan, joka ei tuntunut sopivan sillä hetkellä tilanteeseen lainkaan koska kaikki oli yhtä helvettiä hänen ympärillään satojen sotureiden rynnätessä poneillaan pyörremyrskyn lailla sinitakkien kimppuun….

Hump

16.50 – 17.00

Little Bighornin taistelun aikaan 21 –vuotias cheyenne Young Two Moon, kuuluisan päällikkö Two Moonin veljenpoika tunnettiin myös nimellä John Two Moon. Hän oli paikalla kun hänen setänsä Two Moon vaati siouxeja vapauttamaan Watermanin ja hänen neljä Arapaho -ystäväänsä, jotka siouxit olivat muutamaa päivää aikaisemmin vanginneet.
Young Two Moon ei osallistunut intiaanien hyökkäykseen näiden lyödessä majuri Renon pataljoonan. Hän yritti seurata taistelua mutta hänen sijaintinsa oli silä hetkellä huono, eikä hän nähnyt itse taistelua. Kun Custerin hyökkäys Medicine Tail Couleella tyssäsi intiaanien vastahyökkäykseen Young Two Moon ratsasti sotureiden mukana kohti ns. Custer –kukkulaa….

Young Two Moon

Tämä oli tilanne kellon käydessä kohti viittä Chicagon aikaa. Hiekka tiimalasissa 7. ratsuväkirykmentin kohdalla kävi armotta vähiin. Ratsuväki ryhmittyi viimeiseen taisteluunsa. Luutnantti Calhoun F –komppaniansa kanssa kauimmaisena etelässä. Kapteeni Tom Custer C –komppaniansa kanssa keskellä rinnettä ja kapteeni Myles Keogh I –komppaniansa kanssa kauimmaisena pohjoisessa. Everstiluutnatti George A. Custer ratsasti kapteeni Yatesin komppanian kanssa kohti ns. Custer –kukkulaa. Luutnantti Algernon E. Smithin ja hänen E –komppaniansa Custer sijoitti aivan alapuolelleen rinteen pohjoispuolelle…...Sitten ilmestyivät intiaanit ja kuolemankehä sulkeutui……

Klo 17.00 – 17.10

Saatuaan ponin veljeltään White Bullilta (Ice) Antelope syöksyi täysillä kohti kahlaamoa, ylitti sen ja paineli kuumeisesti sotureiden pääjoukon perässä kohti taistelurinnettä. Saavutettuaan Deep Couleen,  Antelope havaitsi, että sotilaat olivat levittäytyneet taistelulinjaan ja taistelivat    raivokkaasti yrittäen samalla pitää vauhkoontuneita ratsujaan hallinnassa. Tämä tuotti heille vaikeuksia ja sotilaitten kuulat sinkoilivatkin sinne tänne.
Taistelurinne, joka oli puuton antoi huonon suojan ponisotilaille, ja kun he ampuivat kivääreillään savupilvi paljasti intiaaneille sinitakkien olinpaikan. Antelope näki kuinka soturit ampuivat jousillaan useita yhteislaukauksia kohti sotilaita. Sadat nuolet korkealla ilmassa saivat taivaan muuttumaan hetkeksi tummaksi. Antelope yritti katseellaan epätoivoisesti etsiä Noisy Walkingia, mutta hän näki vain  pohjoisesta itään rinteellä Lakotoja.
Antelope kiersi taistelurinnettä myös lännestä löytämättä veljenpoikaansa. Noisy Walking löytyisi kyllä, mutta hän ei tulisi enää näkemään seuraavaan aamuun…..

Deep Coulee

Klo 17.00 –17.10

Sinitakit ryhmittyivät ensimmäiseen puolustusasemaansa Calhoun Hill’ille. Nämä sotilaat taistelivat urheasti loppuun saakka muisteli oglala –heimoon kuuluva Red Hawk.

Red Hawk

Klo 17.00 – 17.10

Gall kertoi, että kun hän sotureineen oli ylittänyt kahlaamon ja aloittanut sinitakkien takaa-ajon hän havaitsi Crow Kingin sekä Crazy Horsen hyökkäävän sotureineen sivustaltaan kiertäen ensi leirin kautta. Kun nämä kaksi päällikköä olivat varmistaneet naistensa sekä lastensa turvaan saamisen he hyökkäsivät täydellä teholla ”Pitkätukan” kimppuun. Crow King sotureineen kaartoi oikealle ja iski Custerin sotilaiden kimppuun eteläiseltä rinteeltä käyttäen suojanaan syvännettä, joka johti  Calhoun –kukkulalle.

Gall

Crazy Horse käytti samaa taktiikkaa, mutta iski kuin salama pohjoisen puolelta. Gall ratsasti sotureineen kohti Deep Couleeta ja iski ”Pitkätukan” ponisotilaiden kimppuun itäiseltä rinteeltä. Ilma oli paksun pölyn ja savun peitossa, silti Gall havaitsi sotilaiden laskeutuneen ratsuiltaan. He taistelivat jalan. Sitten suuriosa sotilaitten hevosista pakeni suoraan kohti syvännettä, josta Crazy Horse sotureineen  oli saapumassa. Muutamat sotilaat yrittivät epätoivoisesti pidätellä ratsujaan koossa, Gall muisteli myöhemmin ”Tapoimme nämä sotilaat ja ajoimme heidän hevosensa suoraan erääseen syvänteeseen, jossa Cheyenne –naiset vangitsivat ne” kertoi Gall myöhemmin.
Kaikki ponisotilaat taistelivat urheasti loppuun saakka. Kukaan heistä ei antautunut. Mutta heillä ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä hengissä, sillä he olivat menettäneet hevosensa ja pakenemin oli mahdotonta…..

Klo 17.00 – 17.10

Hunkpapa -päällikkö Crow King (Kangi Yatapi) oli menettänyt kaksi veljeään (Swift Bear, White Bull) taistelussa majuri Renon pataljoonaa vastaan. Sitten oli ilmestynyt lisää sinitakkeja (Custer joukkoineen). Nyt Crow King oli valmis revanssiin ja yli 80 hunkpapa –soturia oli valmiina seuraamaan häntä….

Klo 17.00 – 17.10

White Bull oli uupunut taistellessaan Calhoun Hill’ille ja päätti levätä hetken. Samassa Crazy Horse sotureineen ilmestyi eräästä syvänteestä. Oglala -päällikkö oli pukeutunut pukinnahkaiseen lannevaatteeseen, muuten hän oli alaston muisteli White Bull. ”Hänellä oli hiukset vapaina, eikä hänellä ollut ainoatakaan sulkaa päässään. Hän oli maalannut kasvonsa sekä vartalonsa valkoisilla pilkuilla, jotka tekivät hänet haavoittumattomaksi.” White Bull seurasi katseellaan hetken kuinka tuo kuuluisa Oglala –sotapäällikkö taisteli. Sitten hänellä itsellään oli kädet täynnä töitä…..

Crazy Horse

Kenraali George A. Custerin asettamat puolustusasemat taistelurinteessä toimivat itsenäisinä osastoina jonkin aikaa melko hyvin pystyen pitämään asemiaan hallinnassa.   
Tilanne muuttui dramaattisesti kun cheyenne – päällikkö Lame White Man teki  yllätyshyökkäyksen kapteeni Tom Custerin C –komppanian kimppuun. Young Two Moon muisteli myöhemmin, että sen jälkeen sinitakkien rivit alkoivat rakoilla ja sotilaat koettivat paeta jalan kohti taistelurinteen huippua. Siouxit ja cheyennet iskivät armotta sotilaiden kimppuun näiden jättäessään asemansa tappaen sinitakit yksi toisensa jälkeen.
Luutnantti Calhoun F –komppanian rippeet ampuivat kuumeisella kiireellä yhteislaukauksia, joilla yrittivät ilmaista olinpaikkansa Renolle ja Benteenille.

Lame White Man

Hunkpapa –päällikkö Gall kertoi, että kun sinitakkien päällikkö (luutnantti Calhoun) kaatui monet hänen sotilaistaan yrittivät paeta kohti ylempänä taistelurinteessä sijaitsevaa C –komppanian puolustusasemaa. Soturit surmasivat heidät kivääreillään ja jousillaan. Kun sinitakit (F –komppania) huomasivat lopulta asemiensa luhistuvan monet heistä tulivat hulluiksi ja ampuivat itsensä, kertoi Gall.

Lyötyään luutnantti Calhoun F –komppanian intiaanit tulivat kuin vyöryvä vuorovesi pyyhkäisiten altaan koko Myles Keoghin "öykkäreistä" kootun I –komppanian. 
Intiaanit käyttivät suojanaan syvänteitä, jotka johtivat lähelle sinitakkien asemia ja vääjäämättä puristivat piiritysvanteen yhä tiukemmalle.
Monet tutkijoista olettavat, että koko Myles Keoghin I –komppania joutui yllätetyksi ja intiaanit surmasivat heidät yhdellä yhteislaukauksella.

Keogh-sektori

Tässä vaiheessa George A. Custerin  joukkoja, jotka olivat ryhmittyneet  puolustusasemiin ns. Custer –kukkulalle, intiaanit eivät olleet vielä piirittäneet.
Kukaan ei varmasti tiedä oliko Custerilla enää tuolloin takataskussaan mitään valttikorttia. Luultavasti hän oletti, että Reno ja Benteen miehineen saapuisi pian pelastaen heidät ahdingosta. Custer ei nähnyt, että F –komppania oli jo kaatunut ja C, L, I sekä E –komppaniat taistelivat vimmatusti hengestään heidän alapuolellaan rinteessä yrittäen vetäytyä kukkulan korkeimmalle kohdalle.
Mahdollisesti Custer mietti vielä röyhkeää vastahyökkäystä, mutta niin ajattelivat myös lakotat ja cheyennet……
....mutta vielä hetkeksi takaisin ”Keogh –sektorille”…..