"Synnyin intiaaniksi, en reservaatiointiaaniksi" -Sitting Bull

Oliko intiaanien leiri Little Bighorn –jokilaaksossa niin valtava kuin on kerrottu? Taistelun molemmat osapuolet, niin intiaanit kuin armeija tahollaan kuvasivat leirin kokoa ja sotureiden lukumäärää niin, että joskus tuntuu siltä kuin he olisivat puhuneet eri taistelusta, eri leiristä.
Blackfeet –päällikkö Kill Eagle kertoi, että leiri oli pituudeltaan kuusi mailia ja leveydeltään mailin.
Minneconjou –soturi Beard kertoi, että siellä oli kuusi suurta leiriä neljän mailin matkalla joenvarressa.

Beard

White Bull kertoi, että telttoja oli kolmen mailin matkalla. Sitting Bull sanoi, että leiri oli levittäytynyt lähes kolmen mailin pituudelle. Crow King kertoi leirin olleen noin kaksi ja puoli mailia pituudeltaan. Hump sanoi, että leiri vietti jokivarressa noin kahden mailin pituudella. Myös Hunkpapa –päällikkö Gall oli sitä mieltä, että intiaanienleiri oli pituudeltaan kaksi mailia. Flying Hawk –niminen Oglala taas oletti, että leiri oli levittäytynyt puolentoista mailin pituudelle jokivarteen. Toinen Oglala Fears Nothing väitti, että kaikki intiaanit olivat kerääntyneet mailin säteelle. Haarukka intiaanien kesken oli siis kuudesta mailista mailiin.

White Bull

Crow King

Gall

Flying Hawk

Fears Nothing 

Majuri Renon pataljoonan luutnantti George Wallace uskoi, että intiaanileiri oli kolme mailia pitkä ja puolitoista leveä. Wallace uskoi, että leiri käsitti noin 1800 teltta ja ennätykselliset 9000 soturia.
Kapteeni Myles Moylan oli varovaisempi. Hän arvio leirin olevan kolmen mailin pituudella pitkin pengertä ja 200 –300 jaardia leveydeltään. Moylan sai telttojen lukumääräksi saman 1800, mutta hänen mielestään sotureita oli noin 3600 kipaletta. Luutnantti Charles DeRudio uskoi leirin olleen kolmesta neljään mailiin ja leveyden hän otaksui olleen puolitoista mailia. Kapteeni Benteen uskoi neljän mailin pituisessa leirissä olleen tuolloin 1800 intiaanitelttaa. Tiedusteli Billy Jackson kuvasi leiriä neljän mailin matkalle jokivarteen. Prikaatin kenraali Alfred H. Terry kuvasi sotapäiväkirjassaan intiaanienleirin olleen noin kolme mailia pituudeltaan ja mailin leveydeltään.
Paljon muitakin luku on ilmaantunut vuosien varrella, 3000 soturista aina 12 000:een.

George Wallace

Charles DeRudio

Myles Moylan

Frederick Benteen

Billy Jackson

Alfred Terry

Tähän ns. ”Kultaiseenleiriin” on kerrottu kuuluneen 120 Cheyenne –telttaa, 110 Sans Arc –telttaa, 120 Brule,- Blackfeet – ja Two Kettle –telttaa, 240 Oglala –telttaa, 150 Minneconjou –telttaa ja 260 Hunkpapa –telttaa.

Vuonna 1900 Santee Dakota Dr. Charles A. Eastman kirjoitti, että sotureiden määrää, jotka osallistuivat Little Bighornin taisteluun on reippaasti yliarvioitu. Eastmanin mukaan intiaaneja oli ainoastaan noin tuhat. Hänen mielestään voitto Custerista ei johtunut murskaavasta ylivoimasta. ”Pitkätukka” hyökkäsi heidän kyläänsä ja intiaanit kukistivat hänet. He seisoivat rintamassa ja puolustivat perheitään, joten Custer menetti henkensä tasaveroisessa taistelussa.” totesi Eastman.

Charles A. Eastman

W. A. Graham kirjoitti vuonna 1953 mestariteoksensa ”The Custer Myth”, että intiaanisotureita Little Bighornissa oli 1500 – 2000:een.
Ratsumies Charles Windolph, itsekin Little Bighornin –veteraani kirjoitti omassa kirjassaan ”I Fought with Custer”, että intiaaneilla oli käytössä huomattavasti paremmat aseet kuin ratsuväellä. (Lakotat käyttivät tuliaseista nimitystä maza wakan) Windolphin mukaan 25 – 30 % sotureista kantoi tuolloin nykyaikaista Winchester –kivääriä. Tämä on kiistaton totuus, sillä arkeologiset kaivaukset, joita Custer –kukkulalla suoritettiin vuonna 1980 todistivat sen.  Myös Charles Windolph uskoi, että taisteluun osallistui noin 1500 vihollista.

Charles Windolph

Aurinko nousi ja harsoinen usva Little Bighorn –jokilaaksosta katosi. Päivästä tulisi kuuma. Ponit oli juotettava. Lapset pakenivat kuumuutta uimaan joelle. Jotkut sotureista ryömivät ylös vasta keskipäivällä puhvelivuotien sisältä, sillä he olivat tanssineet myöhään viime yönä, naisten  valmistaessa ateriaa. Suuren antilooppilauman kerrottiin liikkuvan kohti pohjoista. Leiriä tultaisiin pian siirtämään alavirtaan riistan ja tuoreen ruohon toivossa. Sitten ponisotilaat ilmestyivät. Heidän kellonsa näyttivät tuolloin Chicagon aikaa, joka oli noin klo. 15.00. Lakotoille se merkitsi keskipäivää…..

Ps. Seuraavaksi "Tiospaye-kultainenleiri". Käyn Little Bighornin taistelun lävitse alkuperäisten amerikkalaisten näkökulmasta.