Tiospaye-Kultainenleiri

Tuleva jatkokertomus perustuu alkuperäisten amerikkalaisten perimätietoon, sekä aikalaishaastattelujen pohjata tehtyjen kirjamerkintöjen pohjalle.
Olen jakanut tarinan 10 minuutin jaksoihin. Taistelu alkoi noin klo 15.00 ja päättyi noin klo 18.30.

Gregory F. Michnon ”Lakota Noon – The Indian Narrative of Custer’s Defeat –kirja” on ollut tärkein lähteeni. Aivan kuten myös Richard G. Hardorffin trilogia ”Hooka Hey!  A Good Day to Die!” ”Cheyenne Memories of the Custer Fight” sekä ”Lakota Recollections of the Custer Fight”.

Prologi:

Antelope (Kate Bighead)

Pohjoisen Cheyenne Antelope varttui nuoruusvuotensa Eteläisten Cheyennejen parissa. Hän saapui kuitenkin veljiensä White Bullin ja White Moonin kanssa aikuisiällään Black Hills’ille asumaan Pohjoisten Cheyennejen pariin jo päiviä ennen Little Bighornin taistelua. Heidän heimossaan oli noin 40 telttakuntaa joutuessaan sinitakkien yllätetyiksi maaliskuussa 1876 Powder –joella. Cheyennet pakenivat sinitakkeja viettäen usean kuukauden etsien turvaa alueen Lakotoista.

Antelope

White Bull

White Moon (oletettavasti)

Kesään mennessä heimot olivat kerääntyneet suureksi leiriksi ja reservaateista karanneita intiaaneja saapui jatkuvasti heidän leiriinsä, joka tuolloin matkasi hitaasti riistan perässä Reno Creek’iltä kohti Greasy Grass’iä (intiaanien nimi Little Bighornille). Antelope kertoi myöhemmin, ettei milloinkaan aikaisemmin ollut nähnyt niin paljon intiaaneja samassa leirissä. Antelopen heimo oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuolloin paikalla (nämä olivat tapaamassa sukulaisiaan).
He olivat juuri siirtäneet oman leirinsä joenpengermän vastarannalle kuultuaan, että suuri antilooppilauma oli havaittu matkalla kohti pohjoista.

25. päivä kesäkuuta vuonna 1876 Antelope oli muutamien Oglala -naisten kanssa tapaamassa yhteisiä Minneconjou -ystäviään lähellä leirin keskustaa. Antelope kertoi, että he löysivät ystävänsä kylpemästä joella ja liittyivät heidän seuraansa. Joukko miehiä oli lähistöllä kalassa ja useita lapsia uimassa lähistöllä. Kaikki oli rauhallista ja elämä näytti parhaat puolensa juuri sillä hetkellä.

Antelope kertoi, että jotkut naisista olivat jo aloittaneet telttojensa purkamisen sillä pian he siirtäisivät leiriään kohti alavirtaa riistan ja tuoreen ruohon toivossa. Silloin oli keskipäivä….. Antelope kertoi. Yhtäkkiä kaksi Lakota – poikaa juoksi kohti meitä huutaen: ”Sotilaita tulossa……”

jatkuu...