Kultainenleiri osa 1.

Klo 15.00 – 15.10

Low Dog  Xunka Kuciyedano  (1846 - ? Oglala –päällikkö)

Low Dog lepäsi keskipäivällä teltassaan havahtuessaan äkkiä hälinään ja levottomuuteen, joka kantautui leiristä. Sitten kuului huutoja; leiriin” Valkoiset sotilaat hyökkäsivät ”. Muutamia intiaanien poneista oli karannut ja joukko Oglala – sotureita oli jäljittämässä niitä. Valkoiset tiedustelijat näkivät nämä intiaanit ja yrittivät tappaa heidät (tästä kertoivat myös valkoiset). Oglalalat onnistuivat karistamaan takaa-ajajansa ja toivat sanan ponisotilaiden hyökkäyksestä leiriin. Ensin Low Dog oletti, että hälytys oli väärä, muttei aikaillut kuitenkaan hetkeäkään valmistautuessaan taisteluun. ”En uskonut, että olisi ollut mahdollista, että sinitakit uskaltaisivat hyökätä kimppuumme, niin voimakkaita me silloin olimme.” kertoi Low Dog. Tartuttuaan aseisiinsa ja rynnätessään ulos teltastaan Low Dog tajusi, että vaara oli todellinen. Kuulosti siltä kuin taistelua käytäisiin kylän laitamalla, lähellä missä Sitting Bullin Hunkpapah –leiri sijaitsi…..

Low Dog

Klo 15.10 – 15.20

Lähes välittömästi kun Lakota –pojat olivat varoittaneet huutamalla heille lähestyvistä sinitakeista Antelope kuuli  laukauksia. Hän kiiruhti monien naisten lailla piiloon jokivarren pensaikkoihin kuunnellen jännittyneenä kiihtyvää aseiden jyrinää. Antelope kuuli naisten ja lasten huutavan vanhoja miehiä sekä nuoria sotureita avukseen. Hän havaitsi sotureiden kiiruhtavan kohti paikkaa, jossa heidän poninsa laidunsivat. Sitten soturit syöksyivät ratsuineen Hunkpapa –leirin läpi kohti lännessä olevaa metsikköä mistä oli alkanut kantautua kiivasta tulitusta…….

Antelope

 Klo 15.00 -15.10

White Bull (Pet San Hunka) Minneconjou –lakota White Bullin setä/eno oli Sitting Bull. White Bull oli taistelun aikana 26 –vuotias ja jo kuuluisa soturi, joka oli ottanut osaa moniin taisteluihin, tehnyt useita coup'eja sekä varastanut useita vihollisen poneja aina Fettermanin –taistelusta lähtien. Aamun valjetessa hän oli tapaamassa vaimonsa Holy Lodgen isää Iron White Mania, tämän Sans Arc.-leirissä, jonka lähistöllä White Bullin ponit olivat laiduntamassa. White Bull siirsi eläimensä lähelle paikkaa, jota intiaanit kutsuivat Greasy Grassiksi ja juotti ne. Noin kahdeksan tienoilla hän palasi omaan telttaansa Minneconjou –leiriin ja söi aamiaisen. Vatsa täynnä hän oli pian valmis aloittamaan päivän muut työt. White Bull otti mukaansa Winchesterinsä ja ratsasti takaisin poniensa luo. Oli lähes tuuletonta, päivästä tulisi kuuma. Pöly nousi korkealle White Bullin ajaessa poninsa joen länsirannalle, Minneconjou – leiristä katsottuna.  Keskipäivä lähestyi kun White Bull kuuli yllättäen sotureiden karjuvan varoituksia lähestyvästä uhkasta. Hän kapusi lähellä olevalle kukkulalle ja näki lähestyvien sinitakkien hyökkäyksen. White Bull hyppäsi nopeimman tammansa selkään ja lähti ajamaan ponejaan turvaan kohti heidän leiriä.

Iron White Man

White Bull

Klo 15.00 – 15.10

One Bull (Tatanka – Winjila) Minneconjou – intiaani One Bull oli syntynyt nykyisessä Etelä- Dakotassa. Hän oli yksi Sitting Bullin henkivartijoista ja naimisissa Hunkpapa – naisen Red Whirlwindin kanssa. Heidän telttansa sijaitsi aivan Sitting Bullin teltan läheisyydessä. One Bull oli kampaamassa teltassa hiuksiaan kun kuuli ensimmäiset varoitukset. Hän ryntäsi ulos teltastaan ja kuuli Brown Back – nimisen intiaanin kertovan, että sinitakit hyökkäsivät. One Bull syöksyi oikopäätä Sitting Bullin telttaan ja otti mukaansa vanhan karbinin. Kaaos leirissä oli valtaisa. Naiset ja lapset kirkuivat hakien suojaa vanhoista miehistä. Tullessaan ulos teltasta One Bull kohtasi Sitting Bullin, joka antoi hänelle mukaansa vielä oman sotanuijansa. Sitten One Bull ratsasti monien nuorten sotureiden lailla kohti etäällä siintävää sinitakkijoukon nostattamaa suurta pölypilveä.....

One Bull

Klo 15.00 – 15.10

Beard (Wasu Maza) muisteli myös myöhemmin, että heidän leirinsä oli suurin mitä milloinkaan oli nähty tasangoilla. Minneconjou heimoon kuulunut Beard kertoi myös, että heidän päällikköinään tuolloin olivat Hump, Fast Bull ja High Backbone. (Beard eli itse pisimpään kaikista intiaaneista, jotka taistelivat Little Bighornilla)

Monien muiden lailla, myös Beard nukkui pitkään sillä hän oli tanssinut lähes koko viime yön. Kun hän lopulta heräsi naiset olivat olleet jo kauan jalkeilla ja kaksi hänen enoistaan oli lähtenyt metsästämään. Aurinko oli tuolloin jo korkealla heidän yläpuolellaan. Beard kävi joella uimassa mutta palasi pian takaisin telttaansa aterioimaan. Hänen isoäitinsä sekä kolme setäänsä olivat myös siellä. Yksi heistä oli sanonut Beardille, että syötyään heidän tulisi koota ponilauma, sillä jotakin outoa oli nyt ilmassa.

Niinpä syötyään Beard kiiruhti Muskrat Creekiin, jossa hänen nuorempi veljensä Standing Bear jo kasasi heidän ponejaan laumaksi. Tuolloin oli keskipäivä. Yhtäkkiä he kuulivat kiivasta huutoa kylästä: ”Sotilaita tulossa!”  Beard päätti jättää ponit siihen ja kapusi lähellä olevalle kukkulalle, josta hän pystyi näkemään suoraan itäiselle jokitöyräälle. Sinitakit olivat juuri aloittaneet siellä hyökkäyksensä……

Beard

Standing Bear

Vaikka 7. ratsuväkirykmentin hyökkäys Little Bighorn – jokilaaksossa tuli suurena yllätyksenä intiaaneille, kiistaton tosiasia kuitenkin oli, että useat intiaanit tuolloin olivat havainneet merkkejä tai nähneet sinitakkien lähestyvän kohti heidän leiriään aikaisin aamulla. Kaksi intiaania, jotka olivat luultavasti olleet metsästämässä, olivat havainneet sotilaita Rosebudin ja Little Bighornin yhtymäkohdassa. Vieläkin lähempänä itse leiriä joukko intiaaneja, jotka matkasivat Sitting Bullin leiriin olivat havainnut kaukaa Custerin leirin. Myös pieni ryhmä Little Wolfin cheyennejä, jotka olivat tulossa myös reservaatista havaitsivat sotilaita Rosebudilla. Kaksi tiedustelijaa Medicine Bull ja Red Cherries olivat löytäneet muutamia muonalaatikon, jotka olivat jääneet armeijan kuormastosta matkan varrelle. Kun tiedustelijat penkoivat laatikoita he havaitsivat sotilaita, jotka olivat tulleet takaisin etsimään kadonneita varastojaan.

Little Wolf

Neljäs ryhmä intiaaneja törmäsi majuri Renon intiaanitiedustelijoihin yllättäen lähellä kahlaamoa, jossa Reno joukkoineen ylitti virran. Custerin arikara – tiedustelijat surmasivat yhden nuoren Deeds –nimisen pojan. Muut intiaanit pääsivät pakeneman, yksi heistä oli Black Bear, joka antoi hälytyksen Hunkpapa – leiriin.

Black Bear

Majuri Renon johtama A, G ja M – komppanioiden hyökkäys, joka kohdistui pohjoisimpaan osaa valtavaa intiaanileiriä alkoi osapuilleen klo 15.00. 

Näytti ensin, että intiaanit yllätettiin täydellisesti, mutta pian ratsuväki sai huomata, että kun siouxit ja cheyennet saivat sivustansa kuntoon ja pääsivät todenteolla vastaiskun majuri Renon joukkojen kanssa osat vaihtuivat. Tajutessaan vihollisen suunnattoman ylivoiman majuri Reno jalkautti sotilaansa ja määräsi heidät ampumaan yhteislaukauksen kohti päin ratsastavia vihollisia. Jos kaikki Renon 131 miestä ampuivat saman aikaisesti (mikä on epätodennäköistä) vaikutus oli valtava. Ensinäkin suuriosa heidän loppuun ajetuista hevosistaan vauhkoontui yhteislaukauksen korvia huumaavasta metelistä ja pakeni jättäen sotilaat pahaan pinteeseen.

Monet intiaanisoturit kertoivat myöhemmin, että ilma oli hetken täynnä sinitakkien kuulista. Luultavasti tuolloin Hunkpapa – leirissä sotilaiden luodeista kuoli 6 – 10 naista ja lasta…….