torstai 22. maaliskuuta 2018

Suuri romantikko

Alfred Jacob Miller (1810 – 1874) syntyi Baltimoressa sekatavarakauppiaan perheeseen. Vuonna 1833 Miller lähti vuodeksi Pariisiin opiskelemaan maalaustaidetta Ecole des Beaux-taideoppilaitokseen. Vuonna 1834 hän palasi takaisin yhdysvaltoihin, työskenneltyään lyhyen ajan Roomassa, ja perusti ateljeensa Baltimoreen.

Alfred Jacob Miller, omakuva

Ecole des Beaux-taideoppilaitos, Pariisi

Miller lähti vuonna 1837 englantilaisen Sir William Drummond Stewartin retkikunnan mukana Kalliovuorille. Retkikunta pysähtyi Fort Laramiessa, jossa heidän matkaansa liittyi joukko turkiskauppiaita. Miller maalasi kuvan Fort Laramiesta. Maalaus on ainoa linnoituksen alkuajoilta.

Sir William Drummond Stewart

Retkikunta matkalla Kalliovuorille

Fort Laramie

Sisäkuva linnoituksesta

Matkalla Kalliovuorille Miller maalasi kaiken minkä näki sekä lisäksi omat näkemyksensä turkismetsästäjien tarinoista. Hän oli vaikuttunut maisemasta, jonka näki ensimmäisen kerran. Maalauksessa ”Eksynyt arkajalka” Miller tavoitti sen hämmennyksen, jonka mahtava maisema hänessä aiheutti. Taiteilija maalasi vuorten villit miehet idän ihmisinä, jotka olivat muuttuneet enemmän intiaaneiksi kuin intiaanit itse.

Maalaus Eksynyt arkajalka

Sir William Drummond Stewart pystytti leirinsä Kalliovuorille ja siellä Alfred Jacob Miller maalasi kahdeksannet turkismarkkinat (rendezvous). Pääasia markkinoilla oli turkiskauppa, mutta Miller kuvasi ne kolmeviikkoisena bakkanaalina. Iltamyöhään tanssin ja ilonpidon jälkeen Miller maalasi nuotionäkymiä.




Tarinakertojista taitavimpia oli Musta Harris. Hänen tarinansa huimista paoista mustajalkojen kynsistä olivat vertaansa vailla. Joku kertoi taistelustaan harmaakarhun kanssa, joku toinen kiehuvista lähteistä kaukana lännessä. Nuotion loisteessa varjot, totuus ja sepitelmät kietoutuivat yhteen, mutta sen kuvaaminen ei tuottanut vaikeuksia romantikolle.

Musta Harris





Miller oli ainoa taiteilija, joka sai omakohtaisesti kokea vuoristolaisten kesyttömän elämän. Kymmenen vuotta myöhemmin majava oli pyydetty ja kauppa-asemat muuttuneet uuden Oregonintien tukikohdiksi. Jo vuonna 1841 villien vuoristolaisten ja intiaanien länsi oli katoamassa, vain muistot elivät.

Oregonin tie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti