Bonanza ehtyy

Kalifornian kultakentille saapui jatkuvana virtana, niin maitse kuin meritse, uusia onnenonkijoita. Vuonna 1852 väkiluku oli ylittänyt jo 250 000 rajan. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana Kaliforniassa uskottiin olevan yli 500 000 ns." - 49" (Forty Niners) jotka olivat saapuneet kultakentille löytääkseen nopean tien rikastumiseen.

Ja kyllä kultaa sieltä löytyikin. Vuonna 1848 sitä oli "kaivettu" yli 10 miljoonan dollarin edestä. Vuonna 1850, 41 miljoonan dollarin edestä. Huippu saavutettiin vuonna 1852, jolloin kultaa löytyi 81 miljoonan dollarin edestä. Mutta vuonna 1865 tuotto kultana oli enää vain noin 20 miljoonaa dollaria. Kultalöydöksen kokonaistuotanto Kaliforniassa on arvioitu olleen ensimmäisen kuuden vuoden aikana huimat 300 000 miljoonaa dollaria.

Valtauksilla toistensa kyynärtuntumassa hakkua heiluttivat niin valkoiset amerikkalaiset, musta kuin intiaanitkin. Mustia kullankaivajia, niin vapaita kuin orjiakin, kultakentillä tuohon aikaan uskotaan olleen noin 2000. Eurooppalaisista valtaosa kullankaivajista oli saksalaisia, ranskalaisia, irlantilaisia ja englantilaisia. Hikeään kultakentillä vuodattivat myös kiinalaiset, meksikolaiset, jopa turkkilaiset. Päivät ja yöt kaikuivat lapioiden ja hakkujen iskuista.

Kukaan ei luottanut kehenkään ja kullanetsijöiden yhdyskunnat elivät jatkuvassa sotatilassa keskenään. Tätä kaikkea lisäsi miesten hillitön pelihimo ja juopottelu. Mutta nopeasti kasvavassa lännessä ei ollut pysyvyyttä. Kun kaivos, vuori tai kaupunki oli tehtävänsä tehnyt se hylättiin. Länsi muuttui joka taholla. Oli partureita, apteekkeja, pankkeja, posteja, hammaslääkäreitä, tanssipaikkoja, kaikki sivistyksen tykötarpeet alkoivat olla käsillä. San Franciscon kaupunki lienee uskomattomin esimerkki lännen valtavasta, hurjasta muutoksesta.

Eriskummallisuuksia kunnioittavassa kaupungissa arkkitehtuuri ei poikennut säännöstä. Aluksi kaupunkiin laivattiin rakennuskehikko Uudesta Englannista Kap Hornin kautta. Tuota pikaa kokonaisia taloja alkoi saapua Hampurista, Lontoosta, Hong Kongista, Australiasta;
kulut maksettiin KULLALLA!!!

Tavaton määrä arkkitehtejä ryhtyi työhön ja San Francisco, kultainen, välkehtivä, kosmopoliittinen kaupunki, kohosi, noususuhdanteen harjalle. Kaikkea oli. Korinttolaisia pylväitä, piparkakkutaloja, sipulikupoleita, brittiläisiä leijonia vartioimassa. Jopa arabialaisia palatseja. San Francisco ei enää ollut lännenkaupunki, tarkkaan ottaen tuskin amerikkalainenkaan. Se oli unelmien kaupunki.

Mutta John Sutterin pelko oli käynyt toteen. Kultakuume oli tuhonnut lopullisesti hänen Uuden Helvetiansa idyllisen rauhan. Kultakuume oli iskenyt täydellä tehollaan hänen asuinpaikkaansa, Sacramento- ja American -jokien yhtymäkohdassa, muuttaen sen meluisaksi kaivoskaupungiksi.
Vaikka Sutter ja Marshall olivat ensimmäisinä iskeneet "Bonanzaan", he eivät rikastuneet siitä. He elivät lopun elämäänsä vaatimattomasti ja unohdettuina.

John Sutter

James Marshall