KULTAA! osa2

Yerba Buenasta oli tullut San Francisco. Tammikuussa vuonna 1848 siellä oli noin 800 asukasta, elokuussa jo yli 8000 ja vuotta myöhemmin lähes 30 000.

San Francisco

Kultakuumeen kourissa olevat mainarit rakensivat valtauksilleen kuumeisella kiireellä alkeellisia hökkeleitä ja korsuja. Silmänräpäyksessä vuorille oli noussut monia kullanetsijöiden hökkelikyliä. Elintarvikkeita ei ollut juurikaan myynnissä, sillä laivat eivät enää kuljettaneet niitä vaan uusia kullanetsijöitä. Niistä vähäisistä elintarvikkeista, joita vielä oli saatavilla, joutui maksamaan käsittämättömiä hintoja. Yksi peruna saattoi maksaa jopa dollarin. Kenttälapiosta maksettiin kiltisti 18 dollaria. Yösija, jossakin kurjassa hökkelinnurkassa maksoi kuusi dollaria.

Elämä ei sen sijaan ollut minkään arvoinen. Jokaisen kullanhuuhdontaretkikunnan vanavedessä saapui revolverimiehiä, puoskareita, porttoja, tanssijattaria sekä rosvoja.
Elokuussa 1848 San Franciscon satamaan laski laiva Australiasta, lastinaan rangaistusvankeja, jotka aikoivat aloittaa Kaliforniassa uuden elämän ja ottaa siitä kaiken irti. Mutta heillä ei ollut
pienintäkään aikomusta rikastua rehellisesti. He nimittäin aikoivat yksinkertaisesti rikastua ottamalla kullan kullankaivajilta. Nämä Sydneyn rikolliset "Sydney -Duck's", kuten heitä kutsuttiin,
hyökkäsivät pieniin kullankaivajakyliin, ryöstivät kaupat ja ampuivat kaikki jotka asettuivat heidän tielleen.

Järjestäytynyt rikollisliiga huseerasi mielin määrin kaupungissa. San Franciscon lahdessa oli tuohon aikaan ankkurissa yli neljäsataa laivaa; ne olivat tuoneet siirtolaisia ja toimivat sen jälkeen
hotelleina ja ravintoloina. ( Friscossa oli noihin aikoihin 48 huoralaa, 537 juottolaa, 144 ravintolaa ja 46 peliluolaa) Kaupungissa alkoi tulipalojen sarja, joka pantiin Sydneyn miesten piikkiin. Laivojen välissä kellui lähes päivittäin ruumiita. Jos murhamies sattumalta tavoitettiin, lahjotut tuomarit päästivät hänet vapaaksi tai langettivat mitättömän rangaistuksen. Usein viaton kaupunkilainen taas saattoi joutua pitkiksi ajoiksi vankilaan ollessaan jonkin hämärän yrityksen tiellä. Todistajat lahjottiin, poliisi oli mukana juonessa ja tuomari langetti tuomion. Tätä jatkui pitkään.

Keitä olivat nämä ihmiset, joille ihmishenki oli yhden luodin arvoinen? Heitä tuli Euroopasta, jonne tieto kultalöydöistä oli levinnyt preeriapalon lailla. Heitä tuli Meksikosta, Kaukoidästä ja luonnollisesti Amerikan tiheästi asutulta itärannikolta.

 Lopulta kaupunkilaiset kyllästyivät mielivaltaiseen väkivaltaan ja perustivat ensimmäisen "suojeluskaartiksi" nimitetyn kurinpitoryhmän vuonna 1851. Nämä "vigilantet" tekivät perusteellista työtä ja ensimmäisen 10 –viikon aikana hirttivät neljä "Duck'sien" päällikköä ja karkottivat vuorille suurimmanosan pikkutekijöitä. Kaikkea rikollisuutta järjestyskaartilaiset eivät suinkaan pystyneet lopettamaan, mutta kaupunki rauhottui huomattavasti pitkäksi ajaksi.