Hollywoodin sädekehä

"En ole koskaan nähnyt sitä.” - John Ford ”My Darling Clementine” – elokuvastaan Lindsay Andersonille, tämän haastatellessa Fordia.

John Ford

Lindsay Anderson

Vuonna 1946 Hollywoodin elokuvastudiot olivat saavuttaneet lakipisteensä. Tuolloin 90 miljoonaa amerikkalaista kävi elokuvissa viikoittain. John Ford palasi tuolloin kotiin sodasta ja aloitti työt 20th Centry-Foxilla. Darryl Zanuck, yhtiön tuolloinen tuotantojohtaja ehdotti Fordille, miksei hän ohjaisi jonkin mukavan pikku westernin amerikkalaisille yleisölle, jota myyttinen Villi Länsi tuntui edelleen kiinnostavan. Ford sanoi, että hänellä kyllä olisi hyvä käsikirjoitus, joka perustuu löyhästi Stuart N. Laken Wyatt Earp – elämäkertaan ”Wyatt Earp, Frontier Marshal”.

Darryl Zanuck

Niinpä Zanuck ja Ford päätyivät lopulta kyseiseen aiheeseen, joka sai nimekseen ”My Darling Clementine”. Elokuva oli Fordin ensimmäinen western, vuoden 1939 valmistuneen ”Stagecoachin” ja ainoastaan toinen kahteenkymmeneen vuoteen, mutta se loi puitteet hänen kuolemattomalle western-ohjaajan maineelleen.

Ford kertoi tunteneensa Wyatt Earpin jo mykkäelokuvan varhaisilta päiviltä toimiessaan lavasteapupoikana, Earpin roikkuessa usein studioilla vanhojen cowboy-näyttelijöiden seurassa. Ford lisäsi, että hän tarjoili Earpille usein kahvia, järjesti hänelle mukavat oltavat kulisseissa, kuunnellen samalla korvat höröllään Earpin uskomattomia kertomuksia Villin Lännen ajoiltaan.

Wyatt Earp

Ohjaajalegenda väittikin myöhemmin, että hänen elokuvassaan ”My Darling Clementine” (Aavikon laki 1946), kuvattu O.K. Corrallin taistelukohtaus oli filmattu, kuten Wyatt Earp sen hänelle itse oli kertonut. Kummallista muistamattomuutta Wyattilta, tai sitten taiteellista vapautta Fordilta, sillä elokuvassa Doc Holliday ja ”Old Man” Clanton saavat surmansa taistelussa. Todellisuudessa Clanton oli puskenut koiranputkea joitakin kuukausia ja Holliday yski tuberkuloosiaan keuhkoistaan vielä kuusi vuotta ennen kuolemaansa.

Doc Holliday

"Old Man" Clanton

Itse revolveritaistelu kesti noin 30 sekuntia, mutta John Fordin elokuvassaan aikaa kulumaan neljä minuuttia. Filmissä "Wyatt Earp" taistelu kesti noin 45 sekuntia. "Tombsonessa" siihen kului aikaa noin minuutti 25 sekuntia. Saadakseen tämän tilanteen filmille, tekijät joutuivat ottamaan kohtauksesta noin 1137 ottoa yhden viikon aikana.

”Law and Orderissa" ruuti paloi noin 6 minuuttia, ja "Gunfight at the O.K. Corrallissa" ammuskeltiin, ladattiin ja taas ammuskeltiin lähes 7 minuutin ajan. Viimeksi mainittuun elokuvaan, on kohtausta kerrottu kuvatun peräti 44 tuntia.

Ford kiinnitti elokuvansa tähdeksi Henry Fondan, jota oli käyttänyt aiemmissa elokuvissaan, ja jonka työtavasta piti. Kun kamera kuvasi Fondan ilmeettömiä kasvoja, yleisö kuitenkin tiesi mitä näyttelijä ajatteli. Ford piti myös Fondan ainutlaatuisesta tavasta kävellä heiluttamatta lainkaan käsiään.

Henry Fonda elokuvassa " My Darling Clementine"

Henry Fonda kertoi elokuvasta: ”Muistan kun olimme palanneet sodasta ja tapasin Pappyn (yksi John Fordin lempinimistä) - hän oli katsellut studiolla hiljattain tehdyn Wyatt Earp -elokuvan, jossa näyttelivät Randolph Scott ja Cesar Romero. Paskaa, hän sanoi. Pystyn tekemään sen paremmin. Teen homman uusiksi. Teen paremman kuvan.” 
Sen jälkeen lavasteet kasattiin touko-kesäkuussa 1946 Monument Valleyssa ja John Ford antoi kameroiden käydä.

Randolph Scott

Cesar Romero

”My Darling Clementine” tuli ensi-iltaan Center – teatterissa, Salt Lake Cityssa, marraskuun 7. päivänä 1946 ja kuukautta myöhemmin Rivolissa, New Yorkissa. Walter Wagner, joka oli tuottanut Fordin ”Stagecoachin” kirjoitti Fordille: ”Näin juuri elokuvasi, ja se saa minut sairaaksi, sillä et tehnyt sitä minun kanssani. Elokuvasi on loistava. En ole nähnyt vuosiin toista elokuvaa, josta olisin pitänyt yhtä paljon. Sinä olet edelleen suosikkini.” 
John Ford filmasi uransa aikana 136 elokuvaa, joista westerneitä oli 45.

Walter Wagner

John Ford