Tarzan-osa 2.

Nyt kaksi poliisimiestä oli surmattu ja juttu sai nyt suuremman huomion. Huolimatta tihenevästä lumisateesta "highway patrol –mies" Roger McCall organisoi välittömästi joukon vapaaehtoisia, jotka lähtivät jäljittämään "Wyomingin Tarzania".

Powellin oikeusasiamies Oliver Steadman nimitti Tex Kennedyn johtamaan operaatiota ja antoi hänelle käyttöön 50 miestä, joilla oli lupa tappaa Earl Durand. Nyt "Tarzanin" kannoilla oli kaikkiaan 100 miestä. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt varmuudella oliko Durand suunnannut pakonsa Hole in the Wall –maahan, vaiko kohti pohjoista. Karkuria etsittiin myös ilmasta käsin, mutta tuloksetta. Tuntui kuin maa olisi nielaissut Earl Durandin. Kaupunkilaiset Powell'issa lukitsivat yöksi ovensa ja kulkivat kaduilla kantaen aseita.

Hole in the Wall

Torstaista tiistaihin 21. maaliskuuta Durand pysytteli piilossa Bitter Creekissä, maakuopassa, joka ei ollut kovinkaan kaukana hänen vanhempiensa tilalta. Juuri ennen aamunkoittoa seuraavana aamuna Earl Durand murtautui erään vanhan pariskunnan herra ja rouva Art Thornburg'ien asuntoon. Hän vaati pariskuntaa viemään hänet autollaan jonnekin. Rouva Thornburg tarjoutui laittamaan parroittuneelle karkurille jotakin syötävää. Sen jälkeen he lupautuivat viemään hänet autolla Little Rock Creekiin lähelle Clarks Fork –kanjonia.

Bitter Creek

Clark Fork -kanjoni

Kun Durand oli häipynyt näkyvistä pariskunta ajoi takaisin Powelliin ja teki poliiseille ilmoituksen Durandin sijainnista. Montanan kansalliskaartin osasto hätyytettiin hätiin alueelle. Tämä raskaasti aseistettu osasto ei kuitenkaan nähnyt jälkeäkään vankikarkurista. Kuten ei myöskään verikoirat, joita lähetettiin alueelle aina Coloradosta saakka.

Toisaalla kaksi vapaaehtoista possen –jäsentä Art Argento sekä Orville Linabary pääsivät yllättäen "Wyomingin Tarzanin" kuumille jäljille nähden hänen piilopaikkansa, joka oli korkealla kuin variksenpesä ja myrskyisessä säässä kuolemanvaarallinen. Miehet päättivät kuitenkin yrittää yllätystä. Durand äkkäsi kuitenkin pian saalistajat ja huusi heille, että heidän täytisi pysähtyä tai hän apuisi heidät. Miehet kieltäytyivät. Sen jälkeen Earl Duran tappoi kylmästi molemmat miehet. Myöhemmin kun miesten ruumiit löydettiin ja ne kuljetettiin lähellä olevalle Owensin tilalle, jossa sheriffi Blackburn piti lehdistötiedotteen. Hän kertoi: "Me emme pystyneet millään keinoin saartamaan karkuria, mutta hän saartoi meidät!"

Earl Durand oli tappanut jo neljä ihmistä ja hänen täytyi käsittää tuossa vaiheessa " lopputulos". Ennen pakoaan ns. "variksenpesältä" hän otti mukaansa miehille kuuluneet aseet, Linabaryn kengät, nauhat Argentonin kengistä sekä tämän virkamerkin. Pimeän turvin hän suunnisti kohti Owensin tilaa, mutta muutti suunnitelmaansa havaittuaan siellä liikaa liikettä. Hän palasi lähelle kanjonia, jonne Thornburgsin pariskunta oli hänet jättänyt. Siellä "Wyomingin Tarzan" kyyhötti yli yön ja koko seuraavan torstaipäivän odottaen, että joku yksinäinen autoilija ajaisi hänen ohitseen. Vasta perjantaina 24. päivä maaliskuuta tärppäsi. Harry Moore, 24 – vuotias "radio operator", jolla oli viesti sheriffi Blackburnille, oli tuskaillut viestin kanssa, sillä hän ei saanut sitä lähetettyä, joten Moore päätti viedä sanoman autolla sheriffille tämän komentoleiriin. Hänellä oli mukanaan kaksi matkustajaa. Miehet olivat jo lähellä komentopaikkaa kun he yllättäen havaitsivat suurikokoisen parroittuneen miehen maantienlaidalla viittoillen heitä pysähtymään.

Miehellä oli kädessään kivääri ja kun Moore pysäytti auton mies näytti heille poliisinvirkamerkkiä ja esitteli itsensä yhtenä possen –jäsenistä. Mies pyysi viemään hänet komentopaikalle. Noustuaan autoon mies kuitenkin esitteli itsensä uudelleen. Nyt sävy oli astetta tummempi. Hän kertoi olevansa vankikarkuri Earl Durand ja määräsi Harry Mooren kääntämään autonsa kohti Powell'ia. Hiekka Wyomingin Tarzanin tiimalasissa alkoi olla lopuillaan.....