Tarzan....

Kaiken piti olla OK. Rahat repussa, pakoauto valmiina ja lähes kaikki alueen lainvalvojat 40 –mailin päässä vuoristossa etsimässä vankikarkuria. Kuitenkin Earl Durand yllättäen avasi tulen pankkisalissa.

Earl Durand

Hän ammuskeli noin 10 minuutin ajan ikkunoita, seiniä, kattoja, jopa viereisiä rakennuksia. Kaupunkilaiset ymmärsivät heti, että pankissa oli meneillään ryöstö. George Blevins, paikallinen Billings Gazetten –toimittaja, joka teki osa-aikaisesti hommia drugstoressa, vastapäätä kansallispankkia, kuuli myös ammuntaa ja soitti päätoimittajalleen ja kertoi meneillään olevasta ryöstöstä.

Päätoimittaja George Beebe välitti tiedon Billingsin paikallisradioon, joka alkoi lähettää livenä lähetystä meneillään olevasta pankkiryöstöstä. Kaupunkilaiset Powellissa hiipivät aseineen lähelle pankkia vetäytyen ovisyvennysten ja lyhtypylväiden suojaan odottamaan ryöstäjien lähtöä pankista. Lopulta neljä miestä tuli varovasti esiin pankin eteisaulasta. Earl Durand oli ottanut ihmiskilvekseen kolme pankkivirkailijaa. Otis Rouletten Texaco –huoltamoon, joka myös tönötti lähellä pankkia oli pakkautunut joukko uteliaita pällistelijöitä.

Yksi heistä oli oppikoulula käyvä 17 –vuotias Tipton Cox, joka oli pinnannut koulusta tuona aurinkoisena perjantaina ja tullut toisten lailla uteliaana katsomaan mitä pankissa oli tekeillä. Jostakin syystä Otis Roulette oli ojentanut pojalle juuri kiväärin kun Durand panttivankeineen ilmaantui eteisaulasta kadulle. Sitten alkoi paukkua joka laidalta. Kun erääseen panttivankiin osui kuolettava luoti Cox tähtäsi kiväärillään tarkasti ja ampui kohti Durandia.

Tipton Cox

Luoti osui "Wyomingin Tarzaniin", muttei tappanut. Durand raahautui takaisin pankkiin ja hetkeä myöhemmin sisältä kuului yksinäinen laukaus. Pian kävi ilmi, että Earl Durand oli riistänyt hengen itseltään. Myöhemmin Tip Cox muisteli, että oli ampunut tuolloin vain kerran, huomatessaan Durandin tähtäävän aseellaan juuri häntä.

Tipton Cox

Kun "pöly" oli laskeutunut katuun ihmiset kerääntyivät sankoin joukoin kadulle. Toimittaja George Blevins otti kaiken irti tilanteesta. Hän kuvasi kuolleen Earl Durandin sekä ympärillä parveilleet uteliaat kaupunkilaiset. Sitten hän loikkasi moottoripyörän satulaan ja hurautti kohti lehden toimitusta valokuvat mukanaan, jotta ne ehtisivät vielä tulevaan lauantai- numeroon.

Valokuva elokuvasta "The legend of Earl Durand"

Powellissa oli meininki kuin markkinoilla konsanaan. Ihmiset jonottivat nähdäkseen "Tarzan of the Tentons" –ruumiin. Luultavasti päivän aikana 5000 töllistelijää kävi tuijottamassa veristä Durandin ruumista, joka oli esillä Eastonin hautaustoimistossa.

Earl Durand

Kerrotaan, että iltaan mennessä Powellissa ei ollut vapaana ainoatakaan hotellihuonetta ja baarit sekä ravintolat tekivät kovaa tulosta. Earl Durand haudattiin vaatimattomin menoin sunnuntaina.

Hitler ja Mussolini menettivät ykkösasemansa otsikoissa, etusivut oli vallannut "Cody killer", "The Wyomingin Outlaw", "Mad Trapper of the Tentons" ja"Tarzan Slayer" –otsikot. Lehtistö kiinostui Tip Coxista, nuorukaisesta, joka surmasi "Wyomingin Tarzanin" ja häntä riepoteltiin ympäri maata. Viikko Durandin kuoleman jälkeen joukko Billingsiläisiä ehdotti, että Earl Durandin muistoksi valettaisiin pronssinen monumentti maantien varteen, josta turistien olisi helppo se bongata. Kolme kuukautta Durandin kuoleman jälkeen Republic studio julkaisi elokuvan "Wyomingin Outlaw" – yksi Duken viimeisistä B - länkkäreistä. Vaikka tuotantoyhtiö väitti, että filmi oli puhdasta fiktiota, kässäri oli selvästi tehty Earl Durandin sanomalehtistoorien pohjalta. Jopa leffan nimi "Wyomingin Outlaw" oli suoraan lainattu Denver Postin otsikosta.

Sitten alkoi tapahtua. Radioasemat ja sanomalehdet olivat haistaneet isonjutun ja laittoivat isonvaihteen päälle. Joka tuutista alkoi tulla juttua DENVER POST kirjoitti maaliskuu 25. 1939 "Villin Lännen saagaan lisätään tarina 26 –vuotiaasta "Vuorten Tarzanista", joka tuli erikoisella tavalla ihmisten tietoisuuteen. Earl Durand salametsästäjä ja tappaja, hänen kohtalonsa oli tulla puheenaiheeksi kansanperinteeseemme."

Earl Durandin legenda jatkoi kasvuaan. Hänet haluttiin nähdä sympaattisessa valossa, salametsästäjä, joka auttoi ahdinkoon joutuneita. Kuten Jesse Jamekselle, Butch Cassidylle, John Dillingerille ja vaikkapa Bonnie Parkerille ja Clyde Barrowille, myös "Wyomingin Tarzanista" tuli vuorten Robin Hood, mies joka tahtoi elää yksinkertaista elämää aarniometsissä metsästellen villieläimiä ja kiertäen lakia silloin kun sen aika oli.

Bonnie Parker ja Clyde Barrow

Pikkuhiljaa Durand unohdettiin, mutta 1970 –luvun alussa eläkkeelle jäänyt uutistoimittaja Chet Huntley päätti kirjoittaa elämäkerran Earl Durandista.

Chet Huntley

Lopulta Hollywood teki "Wyomingin Tarzanista" myös elokuvan "The legend of Earl Durand". Nyt oli tarkoitus seurata tarkasti historiallisia taustoja, mutta käsikirjoittajat unohtivat ne nopeasti miellyttyään kaunokirjallisiin tavoitteisiinsa. Kun elokuva sai ensi-iltansa Tentonissa Wyomingissa 1974 monet vanhat kaupunkilaiset, jotka tunsivat entuudestaan Earl Durandin poistuivat katsomosta kesken elokuvaesitystä.