Lakota-keskipäivä

Katkelma kirjastani...

…aikainen aamuherätys toi miehille mukanaan armeijan rutiinivelvollisuudet. Vaikka nuotioiden teko oli ankarasti kielletty leirissä, silti miehet tekivät kaivantoja, joissa pitivät keittotulia yrittäen parhaansa mukaan välttää niistä nousevaa savua. He söivät hiljaisina aamupalansa kuuman kahvin kera, jonka olivat keittäneet Powder-joen mutaiseen veteen.

Sotaretkellä ei ollut mukana valokuvaajaa. 

Valokuvat ovat vuoden '74 Black Hills -retkeltä

Aamupalan jälkeen kolonnan 1041 miehestä oli hajaantunut Powder-joen töyräälle. Virta oli kuin jättiläismäinen pyykkisaavi, johon miehet oli määrätty pesemään palvelusvaatteensa. Powder oli mutainen joki, ja joitakin miehiä hämmästytti se, että kun heidän vaatteensa kuivuivat, ne näyttivät likaisemmilta kuin ennen pesua. Armeijan leirielämä näytti hetken parhaimmat puolensa miehille, jotka nautiskelivat elämästä kuin lapset leikkien ja uiden joessa. ”LAKOTA NOON” (kuten intiaanit taistelua nimittivät) antoi vielä odottaa itseään. Monet näistä miehistä tulisivat löytymään Little Bighorn-joen mutkasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Joessa maatessa sotilaat ja upseerit olivat tasa-arvoisia – kuolleita ja kylmiä. Kuolema tulisi mitätöimään heidän arvoasteensa.

Powder-joki

Elokuvasta "Son of the Morning Star"

Kicking Birdin näkemys taistelusta

…tummuvassa illassa miehet kerääntyivät iltaruokailun jälkeen laulamaan tuttuja lauluja leirinuotioiden ympärille. Jossakin niistä pelattiin uhkapelejä, vaikka ne olivat ankarasti kiellettyjä. Toisaalla miehet kirjoittivat kirjeitä perheilleen, jotkut leiripäiväkirjojaan. Monet heistä kuitenkin olivat luku- ja kirjoitustaidottomia. Joukossa oli myös entisiä sisällissodanveteraaneja, kulkureita, joitakin ammattisotilaita sekä nuoria miehiä, joilla ei ollut juurikaan ratsastuskokemusta, saati sitten taistelukokemusta. Kolonna oli vielä hyvävointinen ja pirteä, mutta oli tuleva aika, jolloin he kaikki, ratsut mukaan lukien, olivat totaalisesti lopussa, ja silloin pyörremyrsky iski.

Keskellä valokuvaa Custerin kuuluisa arikara-tiedustelija Bloody Knife

Upseereilla ei ollut valittamista leiriolosuhteista

Sitting Bull kertoi Kanadassa maanpaossa ollessaan New York Heraldisin-toimittajalle taistelusta: ”He olivat urheita miehiä kaikki. He olivat uuvuksissa ja kun he laskeutuivat ratsailta he eivät kyenneet seisomaan tukevasti. He huojuivat kuin sypressin oksat tuulessa.

Sinitakkeja vastassa oli paljon sotureita. Me ammuimme makasiinikivääreillä….”

”Entä sitten?” kysyi toimittaja.

”Sitten heillä olikin aika lailla tekemistä…. ” Sitting Bull sanoi. Hän jatkoi: ”Torvi soi, se oli merkki perääntyä. Kaikki miehet perääntyivät taistellen ja kaatuen….” ”Taisteliko koko osasto loppuun saakka?” kysyi toimittaja.

”….Joka mies….siellä ei ollut pelkureita kummallakaan puolella” sanoi Sitting Bull.