Ensimmäisen filmatisoinnin Kenraali Custerista 'Pikku isosarvessa' teki vuonna 1909 William Seling ( Custer's Last stand). Montanan National Guard esitti oikeassa ympäristössä Custerin viimeisen taistelun. Juttu mahtui yhdelle kelalle.
Seuraava filmi, vuodelta 1912, Custer's Last Ride, oli jo kolmetelainen. Ohjaajana oli John Fordin veli Francis. Filmissä sioux-intiaani Rain-In-The-Face oli kuvattu raakalaisena ja Sitting Bull pelkurina.
Vuonna 1912 myös D.W.Griffithn filmi The Massacre jatkoi myyttiä, jossa Custer sankarillisesti uhrasi itsensä lännen kehittymiselle.
Vuonna 1913 Thomas Ince tuotti elokuvan Campaingning with Custer, ja vuonna 1915 Custer's Last Scout. Britton of the Seventh ilmestyi 1916 ja Bob Hampton of Place 1921.
J.G.Adolfin 9-kelainen The Scarlet West julkaistiin 1925, taistelun 50-vuotisjuhlapäivillä.
Seuraavana vuonna valmistui Anthony J. Xydias ja Sunset Pictures-filmi With General Custer at the Little Big Horn.
Vuonna 1926 valmistui myös elokuva The Flaming Frontier, jossa Cowboy-sankari Hoot Gibson näytteli Custerin tiedustelijaa. (Taistelussa mukana ollut Kenraali E.S. Godfrey oli New Yorkin ensi-illassa).
Vuonna 1932 valmistui Last Frontier, ja vuonna 1937 Cecil B. DeMillen eeppinen The Plainsman, tähtenä Gary Cooper.
Vuonna 1940 MGM julkaisi vaatimattoman filmin Wyoming, jossa tähtenä oli Wallace Beery, joka auttoi Custeria ajamaan pahat pojat pois kaupungista.
Samana vuonna valmistui Warnerilta filmi Santa Fe Trail, jonka ohjasi Michael Curtiz. Filmi ei ollut historiallisesti tarkka. Custeria esitti Ronald Reagan ja legendaarista kapinallispäällikkö Jeb Stuartia Errol Flynn.
Universal julkaisi vuonna 1941 elokuvan Badlands of Dakota, mutta paljon 'populaarimpi' oli Warnerin samana vuonna ilmestynyt ja Raoul Walshin ohjaama elokuva They Died with Their Boots On; Flynn Custerina ja Olivia de Havilland hänen vaimonaan Libbienä. Filmi yrittää kuvata sekä historiallisia tapahtumia että Kenraalin ja hänen vaimonsa suhdetta taistellen faktoja vastaan, mikä aika ajoin on naurettavaa.
John Ford sanoi, että hänen filminsä Fort Apache vuodelta 1948 oli fiktiivinen kuvaus Custerin viimeisestä taistelusta, sijoitettuna vain lounaisalueelle.
Fordin She Wore a Yellow Ribbon (1949) aloitti sarjan elokuvia, joissa oli kytköksiä Custerin viimeiseen taisteluun, mutta ne eivät ole tärkeitä Custer-filmeinä.
-Warpath (1951) –Little Big Horn (1951) –Bugles in the Afternoon (1952) –Sitting Bull (1954) –Chief Crazy Horse (1955) –Seventh Cavalry (1956) –Tonka (1958) –The Canadians (1961) –The Great Sioux Massacre (1965) –The Glory Guys (1965) –Red Tomahawk (1967).
Vuonna 1968 Rober Shaw esitti Custeria leffassa Custer in West. Majuri Marcus Renon (jota syytettiin pitkään Custerin verilöylystä) veljenpojanpoika nosti oikeusjutun tuota elokuvaa vastaan; hän syytti, että Reno häpäistiin filmissä.
Robert Shaw
Tämän jälkeen ilmestyivät ns. anti-Custer filmit, jotka aloitti vuonna 1970 valmistunut Little Big Man, 'starana' Dustin Hoffman, jossa Custer (Richard Mulligan) esitettiin mahtipontisena hourailevana maanikkona.
Dustin Hoffman ja Robert Mulligan
Ranskalaiset tekivät vuonna 1974 filmin Touhez pas la femme blanche (Älkää koskeko valkoista naista) tähtenä Marcello Mastroianni ja joukko vietnamilaisia pakolaisia intiaaneina.
Televisioelokuva The Court-martial of Georg Armstrong Custer (1977) lähtee ajatuksesta, että Custer selvisi taistelusta puolustaakseen itseään oikeudenkaynnissä.
Viimeisin kuvaus Custerista on ABC:n televisioelokuva Evan Connellin samannimiseen best selleriin perustuva Son of the Morning Star (1984).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti