Ainekset sotimiselle osa 2.

Sisällissodan päätyttyä vuonna 1865 valkoisten amerikkalaisten muuttoliike länteen kiihtyi. Union Pacific Railroadin topparoikka teki rataa yötä päivää työntyen vääjäämättömästi Platte–joen laaksoon, jossa se lopulta yhtyi Central Pacific Railroadin kanssa vuonna 1869.

Höyrylaivat liikennöivät ahkerasti Missourilla tuoden loputtomat määrät matkustajia sekä tarvikkeita Fort Bentoniin, kauimmaiselle rajaseudunasemalle, joka oli päätepysäkki kullankaivajille heidän edetessään kaivoksilleen. Rautatie, jokialukset ja vankkurikaravaanien loputtomalta tuntuneet matkustajat puskivat kohti tuntematonta rajaseutua.

Fort Benton

Niiden turvaamiseksi armeija rakensi alueelle vartioasemiaan. Intiaanit seurasivat tätä näkyä huolestuneina, sillä tämä merkitsi siouxeille ja heidän liittolaisilleen vakavaa uhkaa. Muuttoliike kulki suoraan sioux –maan halki. Reitti, jota uudisraivaajat ja kullankaivajat käyttivät alettiin kutsua Bozemanin tieksi. Se kulki ensin pohjoiselle Plattelle, Powderin, Tonguen ja Bighorn –jokien yli suoraan Yellowstonen latvoille, josta matka jatkui aina Virginia Cityyn ja muille kaivosleireille.

Virginia City, Montana

Viimeinen niitti intiaaneille oli kun armeija rakensi heidän mailleen kolme linnoitusta turvatakseen muuttoliikkeen etenemisen rajaseudulla. Siouxit liittolaisineen eivät hyväksyneet tätä ja nousivat vastarintaan valkoista valloittajaansa vastaan. Intiaaneilla oli monia kykeneviä päälliköitä, joista suurimmaksi tuolloin nousi Red Cloud. Hän mobilisoi Teton –siouxit yhteen ja hyökkäsi varuskuntien kimppuun. Yksi Red Cloud’in nuorista alipäälliköistä oli mystisiä voimia omaava soturi Crazy Horse. Red Cloud voitti lopulta sodan valkoisia vastaan ja Bozemanin tien linnoitukset autioituivat.

Red Cloud

Oletettu valokuva Crazy Horsesta

Siouxit saivat pitää pyhät vuorensa, mutta muuttoliike rajaseudulla jatkui.Vuonna 1868 Red Cloud allekirjoitti Laramien –sopimuksen, jossa Black Hills (Mustat vuoret) luvattiin intiaaneille ikuisiksi ajoiksi. Näytti siltä että tasankojen intiaanisodat päättyisivät. Noin 15.000 Tetonia asettui asumaan heille tarkoitettuihin reservaatteihin ympäri intiaanimaata ja Red Cloud lupasi pitää rauhan valkoisten kanssa.....mutta sitten Black Hills’iltä löytyi keltaista malmia.....

Mustat vuoret

Fort Laramien sopimus vuodelta 1868 

Vaikka Fort Laramien sopimus vuodelta 1868 takasi intiaaneille laajat metsästysmaat pinnan alla oli kytenyt jo jonkin aikaa ennen kuin Black Hills’iltä löytyi kultaa. Vuonna 1870 Red Cloud ja joukko sioux –päälliköitä oli käynyt Washingtonissa tapaamassa "suurta isää". Palattuaan Washingtonista  heimonsa pariin Red Cloud ymmärsi valkoisten amerikkalaisten voiman ja käsitti etteivät intiaanit milloinkaan voisi sodassa voittaa valkoisia.

Red Cloud Washingtonissa

Amerikkalaisten väestön paljous huolestutti häntä. Silti vielä oli rauhallista vaikkakin suojelualueella elävien intiaanien elämä ei ollut kovinkaan kadehdittavaa. Intiaaniasiamiehet vehkeilivät siouxien selän takana ja useat sopimuksenmukaiset muona – ja tarviketoimitukset jäivät saapumatta intiaaneille. Black Hills’illä liikkui epämääräistä joukkoa mittakeppeineen ja tämä suututti intiaaneja.

Standig Rockin -intiaaniasema

Pieniä kahakoita ilmaantui pitkin 1870 –luvun alkua. Red Cloud menetti kosketuksensa nuoriin sotureihinsa ja monet suojelualueella asuneet intiaanit häipyivät omille teilleen. Ensin noin 3000 siouxia ja 400 pohjoisen cheyennejä jättivät Standing Rockin –aseman ja painelivat vapaina laiduntavien puhveleiden perään.