Ainekset sotimiselle osa 3.

Räjähdys tapahtui kun Black Hills’illä kantautui tieto, että sieltä oli löydetty kultaa! Kenraali  Sheridan lähetti everstiluutnantti George A. Custerin 7. ratsuväkirykmenttinsä kanssa tutkimusretkelle Black Hills’ille vuonna 1874. Muutamaa kuukautta myöhemmin Chicagon sanomalehdet toitottivat pääkirjoituksissaan vuorten kultalöydöistä. Uusi kultaryntäys alkoi.

Kenraali Sheridan

Seitsemäs ratsuväkirykmentti

Ensin armeija yritti estää siviileiden tunkeutumisen intiaanien maille, mutta homma meni nopeasti puihin. Presidentti Grant nimitti komission neuvottelemaan intiaanien kanssa Black Hills’in ostamisesta, mutta intiaanit kieltäytyivät sillä vuoret olivat heille pyhää aluetta, jossa sijaitsi maan keskipiste. Komissio ja intiaanit kuluttivat housunpersuksiaan useaan otteeseen Black Hills’in ostamisesta mutta eivät päässeet yhteisymmärrykseen asiasta.

Presidentti Grant

Mustien vuorten neuvottelukomissio

Lopulta Red Cloud määräsi hinnaksi tähtitieteelliset 600 miljoonaa sekä vaati Yhdysvaltoja elättämään kansaansa seitsemän sukupolven ajan. Asianomainen ostaja ei sattuneesta syystä innostunut hintatarjouksesta. Viimeiseen neuvotteluun Red Cloud ei viitsinyt enää saapua vaan antoi Spotted Tail’in puhua kaikkien siouxien puolesta. "Täplähäntä" hylkäsi kaikki tarjousehdotukset ja ilmoitti, että Black Hills ei ollut myytävänä tai vuokrattavana. Koska homma ei onnistunut hyvällä Yhdysvaltain hallitus päätti ottaa vuoret pahalla.

Red Cloud

Spotted Tail

Joulukuussa vuonna 1875 intiaanivirasto määräsi, että kaikkien vapaina vaeltavien intiaanien olisi palattava reservaatteihin kuukauden sisällä. Käsky oli naurettava ja sitä oli melko mahdotonta noudattaa sydäntalvella. Helmikuussa vuonna 1876 Sotaministeriö valtuutti kenraali Sheridanin (Missourin sotilaspiirin komentaja) ryhtymään sotatoimiin vihamielisiä intiaaneja vastaan. 8. 2. 1876 kenraali Sheridan määräsi kenraalit Crookin ja Terryn valmistelemaan sotatoimia Powder, - Tongue, - Rosebud, -ja Bighorn –jokien yläjuoksujen suunnalle, jossa oletti vihamielisten intiaanien oleilevan.

Kenraali Crook

                                                                           Kenraali Terry

Red Cloud, joka oli jo iäkäs päällikkö ja nähnyt Washingtonissa käydessään valkoisten amerikkalaisten voiman halusi rauhan säilyvän amerikkalaisten kanssa. Suurijoukko nuoria sotureita, poppamiehiä ja päälliköitä oli kuitenkin kaikin keinoin valmiina puolustamaan maataan.

Maaliskuussa 1876 kenraali Crookin esijoukkona ollut eversti Joseph J. Reynoldsin johtama kolonna hyökkäsi cheyenne -päällikkö Two Moon’in rauhalliseen talvileiriin.

Joseph J. Reynolds

Two Moon

Pitkäpuukot yllättivät cheyennet täydellisesti omassa maassaan. Reynoldsin sotilaat tappoivat julmasti ja polttivat lopulta leirin. Two Moon onnistui kuitenkin pakenemaan mukanaan suurin osa heimoaan. Sotilaat veivät intiaanien ponit mukanaan, mutta cheyennet pystyivät myöhemmin ovelasti varastamaan sotilaiden nukkuessa poninsa takaisin.

Kodittomat cheyennet etsivät epätoivoisesti turvaa ja ruokaa muilta alueen heimoilta. Kolme vuorokautta myöhemmin tarvottuaan kovissa yöpakkasissa he saapuivat Crazy Horsen Oglala –kylään. Päällikkö toivotti Two Moon’in cheyenne tervetulleiksi leiriinsä.