Ennen aamun sarastusta kenraali Terry tuli Custerin telttaan. Armstrong oli kirjoittamassa parhaillaan viimeiseksi jäänyttä kirjettään vaimolleen. Vaikka Terry tunsi vastenmielisyyttä Custeria kohtaan, hän oli määrännyt Majuri Renon tämän alaiseksi. Kenraali Terry oli painottanut neuvottelussa, ettei Seitsemäs ratsuväkirykmentti saisi missään tapauksessa hyökätä yksin, jos he paikallistaisivat intiaanit. Nyt hän kuitenkin sanoi Custerille heidän ollessaan kahden kesken: ”Käyttäkää omaa oikeudentajuanne, jos kohtaatte vihollisen, ja tehkää mitä näette parhaaksi, mutta mitä tahansa te teettekin Custer, huolehtikaa Jumalan tähden haavoittuneistanne.”
Alfred Terry
George A. Custer
Marcus Reno
Aamu oli kolea ja pilvinen, tuulen puhaltaessa lännestä. Kylmä Montanan tuuli paukutti ratsuväen viirejä miesten valmistautuessa lähtöön.
John Burkman muisteli: ”En muista nähneeni rykmenttiämme milloinkaan aikaisemmin niin hyvässä kunnossa kuin tuona aamuna. 600 miestä oli valmiina 15 päivän mittaiselle marssille sivuillaan crow- ja arikara-tiedustelijat, Custerin veljet, Autie Reed ja sanomalehtimies Mark Kellogg. Ratsut liikehtivät levottomina, kun orkesteri puhalsi ilmoille rykmenttimme tunnussävelmän. Olin satuloinut Custerin Dandy-hevosen ja pidin kiinni suitsista, kun kenraali nousi ratsunsa selkään. Muistan tuon päivän ikuisesti. Hän oli pukeutunut hapsulliseen pukinnahkaiseen takkiin ja siniseen sotilaspuseroon, jossa oli kaksirivinen napitus. Hänellä oli vaalea leveälierinen pehmeä hattu. Hänellä oli Remington kivääri, kaksi englantilais-valmisteista, luukahvoilla varustettua revolveria. Vyöllään hän kantoi metsästyspuukkoa sekä kankaista panosvyötä.”
John Burkman
Autie Reed
Mark Kellogg
Custer ja hänen Dandy-ratsunsa
Steve Alexander "George A. Custer"
George A. Custer heilautti kättään ja vastasi moniselitteisesti takaisin Gibbonille: ”En, en tietenkään.”Sen jälkeen hän suurieleisesti ratsasti rykmenttinsä kärkeen.
Kuva Black Hills -retkeltä
John Gibbon
Tiedustelija Charley Reynoldsin päiväkirjasta: ”Kuljimme varoen Creekin pohjalle ja teimme useita ylityksiä jyrkänteillä, jotka olivat mutaisia ja äkkijyrkkiä. Ohitimme päivän aikana useita hylättyjä intiaanileirejä, joista ensimmäinen näytti noin 20 päivää vanhalta. Viimeinen leireistä oli todennäköisesti hylätty 12 päivää sitten."
Tämä jäi "Yksinäisen Charley Reynoldsin" viimeiseksi päiväkirjamerkinnäksi. Sitting Bull järjesti sotilaille tarpeeksi tekemistä, etteivät he enää ehtineet pitämään päiväkirjojaan.
Lonesome Charley Reynolds
Sitting Bull
Tämän jälkeen Custer ajoi miehensä aivan uuvuksiin pitäen heitä liikkeessä lähes koko ajan. Hän teki lähes kaikki alkeellisimmat virheet, joita armeijan ohjesäännöissä mainitaan, eikä piitannut tiedustelijoittensa varoituksista. Hänen nälkänsä senaattiin, miksei myös Valkoiseen taloon, oli pohjaton, mutta tie ei vienyt häntä sinne. Tiedustelija Bloody Knife sanoi hänelle viimeisenä päivänä: ”Ystäväni, tänään me molemmat menemme kotiin tietä, jota me emme tunne.”
Valokuvan henkilöistä on olemassa monenlaista tietoa.
Entinen LBH-indententti John A. Doerner kertoi minulle,
että Custerin ympärillä oleva henkilöt ovat,
seisomassa tulkki Louis Agard ja Little Sioux.
Vasemmalla kenraalin vieressä Bloody Knife ja oikealla Ghoose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti