23. 06. 1876 / Kohti Little Bighornia osa. 2

Edellisenä yönä kenraali Custer oli antanut määräyksen, ettei trumpettisignaalia enää annettaisi, vaan ne korvattaisiin vihellyksellä. Niinpä herätys vihellettiin kello 3.00, ja liikkeelle lähdettiin kenraalin määräyksestä klo 5.00. Ratsuväki marssi päivän aikana lähes 33 mailia. Ja viimeiset kuormastot saapuivat leiriin vasta auringon laskiessa.

George A. Custer

Päivän aikana he olivat jatkaneet matkaansa yhä syvemmälle kohti Bighornia siitä paikasta, johon majuri Renon tiedustelu oli päättynyt muutamia päiviä aikaisemmin. He olivat ohittaneet useita hylättyjä intiaanileirejä päivän aikana. Tiedustelijoitten kärjessä ratsastivat Mitch Boyer ja crow-intiaanit, jotka tunsivat alueen perusteellisesti. Custerin suosikkitiedustelija Bloody Knife ei ratsastanut tällä kertaa tiedustelijoiden kärjessä vaan tuli joukon hännillä, silminnähden kovasta krapulasta kärsien. Hän oli edellisenä yönä kadonnut omille teilleen ja laahustanut leiriin vasta aamulla vetäen hevostaan perässään.

Marcus Reno

Mitch Boyer

Bloody Knife

 
Illalla Custer pyysi upseerinsa luokseen ja puhui heille vakavaan sävyyn. Hän pyysi alaisiltaan läheistä yhteistyötä ja antoi jokaiselle vapauden arvostella ja esittää omia mielipiteitään tilanteesta. Tämä oli uusi tilanne upseereille, jotka olivat tottuneet kenraalin itsevarmuuteen. Kun upseereiden palaveri oli päättynyt luutnantit Godfrey, Wallace ja McIntosh kävelivät hiljaisina takaisin leiriinsä. Godfrey muisteli tapahtumaa myöhemmin kertoen, että Luutnantti Wallace sanoi heille heidän kävellessään takaisin leiriin: ”Godfrey, uskon että kenraali Custer tulee kuolemaan.” ”Mikä saa sinut uskomaan niin?” kysyin. ”En ole milloinkaan ennen kuullut kenraalin puhuvan tuolla tavalla”, sanoi Wallace, jonka me tunsimme hyvin taikauskoisena miehenä.”

Luutnantti Godfrey

Luutnantti Wallace

Luutnantti McIntosh

Luutnantti Godfrey kierteli vielä ennen nukkumaan menoaan leirinuotioilla ja kävi mm. tiedustelijoiden tulilla. Mitch Boyer, joka oli paikalla, kysyi Godfreylta oliko hän milloinkaan taistellut siouxien kanssa? Godfrey oli vastannut, että oli. Kokenut tiedustelija oli kysynyt kuinka paljon luutnantti luulisi intiaaneja olevan liikkeellä? Godfrey oletti, että ehkä noin 1000. Sitten Boyer oli kysynyt: ”Mitä luulette, mahdammeko mitään niin suurelle joukolle?” Luutnantti oli sitä mieltä, että kyllä. Kun Mitch Boyer oli kääntänyt keskustelun muille intiaanitiedustelijoille, nämä olivat naureskelleet Godfreylle, ja Boyer oli sanonut sitten sarkastiseen sävyyn: ”Voin sanoa teille, että me olemme menossa helvetinmoiseen tappeluun.”
Ilta oli kääntynyt jälleen yöksi. Veisi enää vain muutamia päiviä, jonka jälkeen kuolema korjaisi omansa.