Aamu 22. 6. 1876 oli kolea ja pilvinen. Kylmä Montanan tuuli puhalsi lännestä ja meni luihin ja ytimiin. Kello 12.00 orkesteri soitti rykmentin tunnussävelen. Everstiluutnantti George A. Custer tarkasti nopeasti rivistöt ja antoi marssimääräyksen. 566 sotilasta, 31 upseeria, 35 Arikara-, Sioux- ja Crow -tiedustelijaa, noin tusinan verran ajureita ja joukko siviilitiedustelijoita lähti liikkeelle. Custer ratsasti kuin varmuuden vuoksi vielä kenraali Terryn ja eversti Gibbonin ohitse. John Gibbon huikkasi Custerille: "Custer, älä ole ahne, odota meitä!" 7. ratsuväkirykmentin komentaja George A. Custer heilautti kättään ja vastasi moniselitteisesti takaisin Gibbonille: "En, en tietenkään."…..
John Gibbon
…Aurinko nousi ja harsoinen usva Little Bighorn –jokilaaksosta katosi. Päivästä tulisi kuuma. Ponit oli juotettava. Lapset pakenivat kuumuutta uimaan joelle. Jotkut sotureista ryömivät ylös vasta keskipäivällä puhvelivuotien sisältä, sillä he olivat tanssineet myöhään viime yönä, naisten valmistaessa heille ateriaa. Suuren antilooppilauman kerrottiin liikkuvan kohti pohjoista. Leiriä tultaisiin pian siirtämään alavirtaan riistan ja tuoreen ruohon toivossa. Sitten ponisotilaat ilmestyivät. Heidän kellonsa näyttivät tuolloin Chicagon aikaa, joka oli noin klo. 15.00. Lakotoille se merkitsi keskipäivää…..
”Synnyin intiaaniksi, en reservaatiointiaaniksi” -Sitting Bull
Sitting Bull
"Aurinko nousi kauniiseen maailmaan, mutta jo sen ensimmäiset säteet toivat mukanaan kuolinkellojen äänet". – Elizabeth Custer 06. 07. 1876
Elizabeth Custer
”Kerro tuolle miehelle, että hän on hullu. Kerro, että hyvin pian me kaikki olemme kuolleita. Ja jos hän pakottaa meidät jatkamaa, minä menen rajan toiselle puolelle crow –soturina, en kuten valkoinen mies.” - Goes-Ahead
Goes-Ahead
”Ystäväni, tänään me molemmat menemme kotiin tietä, jota emme tunne.” -Bloody Knife
Bloody Knife
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti