Päivä oli tukahduttavan kuuma. Kello oli noin 15.00. Black Elk oli 13-vuotias Little Bighornin taistelun aikana. Hän oli uimassa monien muiden nuorukaisten lailla virralla, kun yhtäkkiä kuului huutoja Hunkpapa-leirin suunnalta: ”Sotilaita, paljon sotilaita!” Black Elk juoksi leiriin ja näki kuinka soturit ratsastivat kohti lähestyviä ’sinitakkeja’.
Black Elk
Majuri Reno, joka ratsasti miestensä kärjessä, arikara-tiedustelijat äärimmäisinä vasemmalla käytännöllisesti katsoen törmäsi edessään olevaan intiaanikylään. Hän antoi noin mailin päässä kylästä määräyksen miehilleen ryhmittyä taistelurintamaan ja hyökätä täyttä ravia kohti vihollista. Reno tajusi pian, että kylä, josta intiaanit tekivät vastahyökkäyksen, oli valtavan suuri. Melu sekä pöly olivat valtavia, ja intiaanien hyökätessä näytti siltä kuin heitä olisi tullut kaikkialta. Majuri Reno teki ensimmäisen vakavan virheensä. Hän antoi komennon jalkautua ja ryhmittyä puolustukseen. Nyt monet sotilaiden väsyneistä hevosista villiintyivät sännäten kovassa metelissä pakosalle jättäen ratsastajat pulaan. Kaikki oli yhtä hullunmyllyä. Reno oli lähes paniikissa nähdessään intiaanien ensimmäisen aallon iskiessä miestensä kimppuun. Monet sotilaiden käyttämistä karbiineista menivät epäkuntoon (patruunat juuttuivat pesään), ja ratsusotilaat joutuivat turvautumaan revolvereihinsa.
Kapteeni Myles Moylan kertoi myöhemmin, että heidän kimpussaan oli arviolta ainakin 500
intiaania.
Samaan aikaan kenraali Custer ratsasti komppanioittensa kanssa virran vastakkaisella harjulla ja näki, että Reno oli jo taistelukosketuksessa. Myöhemmin luutnantti Varnum, DeRudio ja tiedustelija Gerard todistivat nähneensä Custerin joukkoineen kukkulalla vastapäätä heitä (Cedar Coulee).
Custer ymmärsi nyt, ettei vihollisella ollut aikomustakaan perääntyä. Jos hän tuolloin epäili voittoaan, hän ainakin salasi sen miehiltään. Kenraali heilautti hattuaan, ja huusi miehilleen: ”Nyt me saamme ne! Hoidetaan homma nopeasti ja palataan kotiin!”
Luutnantti Varnum
Luutnantti DeRudio
Custer antoi määräyksen taistelulähetilleen, että tämän tulisi pikaisesti ratsastaa Benteenin joukot kiinni ja kertoa, että he ovat löytäneet valtavan intiaanileirin, sekä tuoda täydennykset mukanaan. Kenraalin adjutantti, luutnantti Cooke kirjoitti käskyn vielä varmuuden vuoksi taistelulähetille. Siinä luki: ”Benteen, tule tänne heti. Suuri kylä. Tule nopeasti. Tuo ammukset. W.W. Cooke. PS. Tuo ammukset.”
Cooken viesti Benteenille. Luultavasti kapteeni Benteen
on itse kirjoittanut tekstin vielä uudelleen viestin yläosaan.
Nuori H-komppanian trumpetisti John Martin (Giovanni Martini, italialainen siirtolainen) sai taistelulähetin tehtävän viedä pikainen viesti kapteeni Benteenille. Hän oli viimeinen taistelusta hengissä säilynyt Custerin omista miehistä, joka näki kenraalin elävänä. Hetken ratsastettuaan Martin törmäsi Boston Custeriin, joka oli matkannut kuormaston hännillä, kuullut kaukaisia laukausten ääniä ja kiiruhtanut tavoittamaan veljiään. ’Bos’ oli kysynyt Martinilta missä kenraali on? ”Tuon kukkulajonon takana”, oli taistelulähetti ilmoittanut. Nuorukaiset erosivat. Toinen ratsasti kohti kuolemaa, toinen kohti pelastusta.
John Martin
Boston Custer
Samaan aikaan majuri Reno joukkoineen vetäytyi taistellen metsäiselle alueelle joenpengermän tuntumaan. Siellä he olivat suojassa eivätkä kärsineet juurikaan tappioita, samalla kun miehet yrittivät epätoivoisesti koota vauhkoontuneita hevosiaan yhteen. Sitten luoti osui tiedustelija Bloody Knifeä kasvoihin ja veri ja aivot roiskahtivat majuri Renon kasvoille, joka oli aivan tiedustelijan vieressä. Reno järkyttyi, antoi ensin miehilleen komennon jalkautua, mutta hetken kuluttua määräsi miehet uudelleen ratsaille, ja ylittämään virran. Melu oli suunnaton, eivätkä kaikki miehet heti ymmärtäneet käskyä.
Renolla oli mukanaan useita kykeneviä upseereita, jotka eivät ymmärtäneet majurin päätöstä ylittää joki. Pitäen metsikköä hyvänä suojapaikkana hyökkääviltä intiaaneilta. (Myöhemmin monet heistä kuitenkin todistivat oikeudenkäynnissä, että majuri Reno oli tehnyt oikean ratkaisun vetäytyessään, sillä muuten he olisivat kaikki kuolleet.)
Isaiah Dorman (oletus)
James DeWolf
Bob-Tail-Bull
Kapteeni Myles Moylan karjui miehilleen yli hirvittävän melun: ”Hyvä Jumala, miehet, älkää paetko! Täällä on monia upseereita ja miehiä haavoittuneina, meidän on autettava heitä.”
Kapteeni Myles Moylan
Luutnantti Varnum kuuli Renon huutavan koko ajan yltyvässä pauhussa: ”Minä olen komentaja täällä, ketkä haluavat selviytyä, seuratkaa minua!” Sitten paniikki oli valmis. Ratsuväki lähti ylittämään jokea täydellisen kaaoksen vallassa.’Yksinäisen’ Charley Reynoldsin hevonen ammuttiin hänen altaan. Reynolds jäi osittain kuolleen hevosensa alle, tyytyi kohtaloonsa ja taisteli loppuun saakka. Erään karmeimman tarinan mukaan hänet löydettiin päättömänä.
Luutnantti McIntosh
Luutnantti Hare
Intiaanit kävivät kaaoksessa perääntyvien joukkojen kimppuun pakottaen nämä kulkemaan alas pitkin joen vartta. Lopulta Reno miehineen pääsi irtaantumaan viholliselta ja pakeni läheiselle kukkulalle (Reno-Benteen –puolustuslinja) jääden sinne puolustusasemiin.
Taistelun alusta oli kulunut noin tunti, kun he saavuttivat puolustusasemat kukkulalla. Majuri Reno oli menettänyt yhteensä 36 miestään. Haavoittuneita oli kymmenen ja kateissa 19 miestä. Se oli lähes kolmasosa hänen koko joukostaan.
Näkymä Reno-kukkulalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti