Custer's Last Stand siveltimin

George A. Custerin viimeisestä taistelusta on maalattu läjäpäin tauluja ja lähes poikkeuksetta näissä Custer itse on kuvattu suurena sankarina, joka miestensä keskellä taistelee urhoollisesti viimeiseen saakka raakalaisia vastaan. Useimmiten nämä maalaukset mielestäni antavat sellaisen kuvan, että ”Long Hair” voittaa lopulta intiaanit.
Amerikkalaiset eivät ole milloinkaan pystyneet hyväksymään täysin sitä tosiasiaa, että Istuva Härkä yksinkertaisesti oli kenraali Sheridania parempi taikuri.

George A. custer

Sitting Bull

Kenraali Sheridan

Ensimmäisen kuvauksen taistelusta teki William de la Montagne Cary vajaan kuukauden kuluttua itse taistelusta. Tämä puupiirros ilmestyi New York Graphic Illustrated-sanomalehdessä 19.7.1876. Tässä vaikuttavassa ja mahtipontisessa teoksessa Custer joukkoineen taistelee miekkojen kanssa villien intiaanien piirittäminä. (Sapelit eivät olleet mukana ratsuväensotilailla. Ne kerättiin pois vähän ennen taistelua, sillä niiden pelättiin pitävän liikaa kalinaa ja karkoittavan vihollisen.)

William de la Montagne Caryn puupiirros

Toinen merkittävä ensimmäisistä töistä oli A.K. Wauden maalaus "Custer's Last Fight", joka komeili Frederick Whittakerin kirjassa "A Complete Life of Gen. George A. Custer" vuodelta 1876. (Ensimmäinen elämäkerta Custerista.)

A. K. Wauden maalaus "Custer's Last Fight"

Frederick Whittakerin kirjan ensipainos

Myös Currier and Ives olivat tarjonneet kyseiseen kirjaan omaa maalaustaan "Custer's Last Charge", mutta Wauden maalaus kuitenkin lopulta päätyi kirjaan, joka epätoivoisesti yritti mustamaalata majuri Renon ja kapteeni Benteenin maineet. Whittakerin Custer-ylistykset tuntuvatkin paikoitellen surkuhupaisilta.
Vuonna 1881 John Mulvany maalasi kuuluisan taulunsa "Custer's Last Rally". Hän täydensi työnsä lopulliseen asuun käytyään ensin itse taistelupaikalla. Mulvany teki joukon luonnoksia maastosta, tutki sotilaiden asuja sekä varusteita ja maalasi Custerin ja useita hänen alaisistaan valokuvien perusteella.

John Mulvanyn maalaus "Custer's Last Rally"

Ehkä kuuluisin kaikista Little Bighorn-töistä on Cassilly Adamsin maalaus "Custer's Last Fight", josta The Anheuser-Busch-olutpanimo teetätti taiteilija Otto Beckerillä litografiatyön, josta sittemmin otettiin miljoona kopiota ja sitä lahjoitettiin 150 000 kappaletta ympäri Yhdysvaltoja komistamaan saluunoiden seiniä. Adamsin alkuperäinen maalaus lahjoitettiin seitsemännelle ratsuväkirykmentille Fort Rileyhin. Maalaus kuitenkin katosi useiden siirtelyiden ja muuttojen takia,kunnes se löytyi vuonna 1925 Fort Blixssä Texasissa. Maalaus tuhoutui kuitenkin tulipalossa kesäkuun 13. päivänä vuonna1946.

Otto Beckerin litografiatyö

Edgar S. Paxson, jonka maalausta Custer's Last Stand (1893) pidetään yleisesti parhaimpana työnä kyseisestä taistelusta, kävi pitkän kirjeenvaihdon taistelussa mukana olleen luutnantti Edward S. Godfreyn kanssa. Godfrey kuvasi seikkaperäisesti Paxsonille Custerin ja hänen miestensä vaatetuksen, kaatumispaikat sekä kuinka pahoin heidät oli silvottu. Maalaukseen on taltioitu 36 sotilaan piirteet, jotka Paxson maalasi valokuvien pohjalta. Maalaustyötä edelsi lähes 20 vuoden tutkimustyö. Paxson aloitti maalauksen jo vuonna 1890, ja se oli esillä ensi kertaa Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893.

Edgar S. Paxson

Paxsonin kuuluisa maalaus "Custer's Last Stand"

Edward S. Godfrey

Frederic Remington maalasi aiheesta "Custer's Last Stand" -tussityön vuonna 1890 ja lahjoitti sen Libbie Custerille. Charles M. Russell kuvasi taistelua kahdesti vuonna 1903. Ensimmäisessä työssä esittää ratsuväkeä taistelussa. Toisessa työssään, joka on akvarelli, hän kuvaa intiaanien hyökkäystä. Maalaus on sijoitettu National Cowboy Hall of Fame Oklahomassa.

Frederic Remingtonin maalaus "Custer's Last Stand"

Libbie Custer

Charles M. Russellin näkemys maalauksesta

Russellin oppilas O.C.Seltzer maalasi seitsemänosaisen sarjan taistelua ympäröivistä tapahtumista.
Elk Eber, jonka isä oli saksalainen ja äiti sioux, maalasi "Custer's Last Stand" silminnäkijänä olleen äitinsä kertomusten pohjalta. Ehkä kaikkein epätavallisin maalaus on Lynn Cahill'in "Custer's Last Supper", joka on daVincin mestarityön "Viimeisen ehtoollisen" imitaatio, jossa alkuperäiset hahmot on korvattu Custerilla, hänen upseereillaan ja tiedustelijoillaan. Majuri Reno istuu Juudaksen paikalla.

O. C. Seltzerin maalaus

Elk Elberin maalaus "Custer's Last stand"

Suuri joukko voittajien puolella olleita intiaaneja maalasi omat tulkintansa taistelusta, kuten Wooden Leg, White Bird ja High Bull (cheyenne), Kicking Bear, Red Horse, Joseph White Bull ja Amos Bad Heart Bull (sioux). Red Horse maalasi Custerin viimeisestä taistelusta viisi vuotta taistelun jälkeen kaikkiaan 41 työtä armeijan kirurgin Charles E. McChesneyn pyynnöstä. McChesney lisäsi kuviin mukaan Sioux-päällikön vakuuttavan selostuksen taistelun kulusta.

Välittömästi hyökkäyksen jälkeen Cheyennet ottivat taistelukentällä lojuvia seitsemännelle ratsuväkirykmentille kuuluvia
työlistavihkoja, joihin he kuvasivat oman voittonsa. Näitä maalauksia kutsutaan nykyisin "Tilikirja-piirustuksi."

Wooden Leg