Älkää tehkö pahaa pikku Willielleni Osa 2.

Clara Isabel Harrington syntyi Elmoressa, Ohiossa 21. lokakuuta 1847. Hänen vanhempansa olivat William T. ja Harriet Bosley Harrington. Clara avioitui Perrysburgista kotoisin olevan sisällissodanveteraanin Richard Foote Blinnin kanssa Fremontissa, Ohiossa elokuussa 1865. Heidän onnensa oli täydellinen kun nuorelleparille syntyi seuraavana vuonna William-poika.
Perhe kuului Perrysburgin Metodisti Episkopaaliseen seurakuntaan, jossa aikalaiskertomusten mukaan Clara toimi lyyrisenä sopraanona kirkonmenoissa soololaulajana. Clara Blinnin on kerrottu olleen kuvankaunis hento nainen, jolla oli tummat hiukset, pisamia nenänsä ympärillä sekä pieni hymykuoppaleuassaan. Kerrotaan myös, että hän oli aina hyväntuulinen ja leikkisä.

Clara Blinn

Harringtonit, jotka omistivat Perrysburgissa Baird House-hotellin, myivät sen ja pakkasivat omaisuutensa liittyen lapsineen keväällä 1868 suureen vankkurikaravaaniin, joka suuntasi matkansa kohti kaukaista länttä. Karavaani päämääränä oli Colorado.

Baird House, Perrysburg

Kuvan vankkurikaravaani ei liity tarinaan

Harringtonit asettuivat asumaan Franklinin piirikuntaan Kansasiin. Myös Richard Blinn, joka perheineen oli lähtenyt etsimään onneaan rajaseudulta liittyi appivanhempiensa tavoin tähän karavaaniin 15.maaliskuuta 1868. Heidän onnensa päättyi kuitenkin Franklinin piirikunnassa Kansasissa -68 kun heistä tahattomasti tuli uhreja kulttuureiden törmäyksessä, kun maahanatunkeutuneiden uudisraivaajien, armeijan sekä alkuperäisten amerikkalaisten, jotka puolustivat maataan kaikin mahdollisin keinon ottivat rajusti yhteen.

Saavuttuaan vankkurikaravaanissa Coloradon Blinnin perhe huomasi jo muutaman kuukauden kuluttua, että paikka ei ollut heidän mieleisensä. Kaiken lisäksi Clara poti valtavaa koti-ikävää ja pelkäsi kaikkia alueella vaeltelevia intiaaneja. Niinpä pariskunta päätti matkustaa Kansasiin, jonne Claran vanhemmat ja hänen sisaruksensa muutamien muiden sukulaisten kanssa olivat asettuneet. He päättivät kirjoittaa Claran äidin sisarelle (Myra Mottram), että haluaisivat yllättää Claran vanhemmat ja muuttaa asumaan lähelle heitä. Richard hankki matkaa varten kaikki tarvittavat varusteet yhdessä entisen yhtiökumppaninsa (John F. Buttles) kanssa Fort Lyonsista ja perhe liittyi Coloradosta kohti itää lähtevän vankkurikaravaanin mukana lokakuun 5. päivä 1868.

Fort Lyon

Kuvan perhe ei liity tarinaan

Karavaani käsitti kahdeksan vankkuria, noin satapäisen karjalauman ja kymmenen miestä Blinnin perheen lisäksi. 8. lokakuuta -68 karavaani pysähtyi noin 50 mailin päähän Fort Lyonista, lähellä Big Sandy Creekiä ja matkalaiset alkoivat valmistaa päivällistä. Päivällisen jälkeen karavaanin johtaja päätti siirtää leiriä hiukan edemmäs ennen kuin he leiriytyisivät seuraavaa yötä varten. Kookkain kuormastovankkureista, joissa matkasivat myös Clara ja hänen Willie-pienokaisensa olivat tulivat hiukan jäljessä muista vankkureista.

Big Sandy Creek

Yhtäkkiä suurijoukko cheyennejä hyökkäsi viimeisenä kulkeneen kuormastovankkurin kimppuun. Cheyennet olivat oletettavasti jo pidemmän aikaa odottaneet otollista tilaisuutta hyökätä. Osa intiaaneista saartoivat vankkurin ja pakottivat kuskin ajamaan sen Arkansas-joen vastarannalle, toisen ryhmän saartaessa muut vankkurit kehään ampumalla palavia nuolia vankkureiden peitteisiin.

Saatuaan vankkurit nopeasti kehään ja miehet kaivautuivat suojaan ja vastasivat intiaanien tuleen. Cheyennet ratsastivat aikansa hurjasti kiljuen poneillaan vankkureiden ympärillä. Peloissaan olevat miehet kyyhöttivät pitkään maakuopissaan kuin pelokkaat myyrät odottaen intiaanien uutta hyökkäystä.

Lopulta yksi miehistä uskaltautui hakea apua läheisimmästä armeijan varuskunnasta, Fort Lyonsista. Kymmenen sotilasta, luutnantti Henry H. Abellin johdossa ilmestyi pian vankkurikaravaanin avuksi. He aloittivat välittömästi Clara ja Willie Blinnin etsinnän, mutta eivät löytäneet enää jälkeäkään heistä...