William S. Hart ehti elokuvauransa aikana olla mukana oikean Villin Lännen tapahtumissa. Hän tunsi henkilökohtaisesti mm. Bat Mastersonin ja Wyatt Earpin. Little Bighornin taistelun 50-vuotisjuhallisuuksissa Siouxit antoivat tälle suurisydämiselle intiaanien ystävälle nimen Crazy Horse, sillä hän oli tehnyt paljon heidän hyväkseen.
William S. Hart (1864-1946), oli Itärannikolla työskennellyt Shakespeare-näyttelijä,
jonka Thomas Ince houkutteli kokeilemaan kykyjään cowboy-sankarina ja täten ohjasi hänet kokonaan uudelle uralle.
Hart näytteli lähes aina pahaa miestä, joka lopulta muuttui hyväksi.
Hartin asennosta (revolverien kanssa) tuli kuuluisa. Hän edusti elokuvissaan ehdotonta moraalista valtaa. Kun hän otti lain omiin käsiinsä, hän oli oikeassa. Hart toi lännenelokuvaan vahvan todellisuudentunnon, hienon dramaattisen rakenteen ja uskottavan arvoituksellisuuden. Hänen kaudellaan koko elokuvalaji kehittyi.
Hart ei viipynyt kauaa Incen studioilla vaan perusti pienen oman
lännenelokuvayhtiönsä. Hän osti karjatilan ja teetti kulissit, jotka
ovat edelleenkin olemassa. Siten hän sai tehdä täysin omia elokuvia.
Hart tunsi myös henkilökohtaisesti katoavan elämänmuodon edustajia,
kuten Wyatt Earpin ja Bat Mastersonin.
Vuonna 1924 esitettiin Tumbleweeds, nostalginen lännenkuvaus. Hart
todella suri sydämessään Villi Lännen katoamista. Filmi kertoi
Oklahoman ryntäyksestä, joka iäksi ajoi karjapaimenet pois avoimilta
laitumilta. Tumbleweeds esitettiin jälleen vuonna 1939. Siinä Hart piti
puheen filmin alussa, jolloin puhui filmillä ensimmäistä ja viimeistä
kertaa. Sanat olivat hänen jäähyväisensä Lännelle ja omalle
näyttelijänuralleen.
Hart oli työnsä tehnyt. Hän sulki vanhat puiset studionsa ja
rakennutti läheiselle kukkulalle talon, josta tuli hänen muistojensa
tyyssija. Hän keräsi taloonsa esineistöä elokuva-ajoiltaan ja valtavan
kokoelman Villin Lännen tavaroita. Väitetään, että hänen
asekokoelmassaan oli Wyatt Earpin aseet. Kaikkein rakkaimpia aarteita olivat hänen muistonsa cowboy-taiteilija Charles Russellista ja tämän Nancy vaimosta. Russell on maalannut Hartin ratsailla tämän elämänkertaa varten.
Russell ja Hart näkivät Lännen samalla lailla; suorasukaisesti ja hieman
tunteellisesti. Molemmat kertoivat työssään saman tarinan. Kukaan
lännenmies ei ole kokonaan hyvä tai paha, tärkeintä oli heidän
edustamansa elämäntyyli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti