Suuren keikan aattona

Maaliskuun kääntyessä huhtikuulle vuonna 1899 kolme muukalaista ratsasti rauhallista käyntiä pitkin Elkon pääkatua Nevadassa.

Elko, Nevada

Pääkatu

Muukalaiset kirjautuivat hotelliin nimillä Joe Stewart, John Hunter ja Frank Bozeman.  Todellisuudessa he oli Sundance Kid, Kid Curry sekä Flat Nose George Curry. Kolme päivää kolmikko piti hauskaa paikallisessa Club Saluunassa pelaten ja juoden, kunnes Sundance Kid oli hävinnyt joukkion kaikki rahat.

Kuvan Faroa pelaavat miehet eivät liity tarinaan

On hämärän peitossa, syntyikö silloin idea ryöstää pankki vai jo aiemmin. Joka tapauksessa miehet päättivät muuttaa suunnitelmiaan, sillä he olivat kuulleet huhuja, että Club Saluunan kassakaappi olisi helposti murrettavissa.

Sundance Kid

Kid Curry

Flat Nose George Curry

Kolmas huhtikuuta 1899 kolme naamioitunutta miestä ilmestyi saluunaan juuri kun omistaja James Gatridge ja baarimikko C. B. Niclos olivat laskemassa illan kassaa. Arvio konnien saaman ryöstösaaliiin suuruudesta vaihtelee aina 550 dollarista kolmeen tuhanteen. Ryöstöä seuranneena päivänä Stewart, Hunter ja Bozeman olivat kadonneet kaupungista.
Kun Sundance Kid, Kid Curry ja Flat Nose George Curry saapuivat ryöstösaaliineen Brow's Parkin piilopaikkaansa, he löysivät Butch Cassidyn suunnittelemassa Hurjan joukon "suurinta keikkaa".

Brow's Park

Butch oli aina sanonut, että pankkiryöstöt olivat riskialttiita. Pankit sijaitsivat kaupungeissa, joihin oli sheriffien helppo järjestää väijitys. Lennättimien ansiosta tieto oli hetkessä kaikkialla. Junan taas saattoi pysäyttää minne tahansa, ja lainvalvojilta ottaisi kauan päästä ryöstäjien jäljille. Mutta Butch Cassidy ei voinut vielä tietää, että ajat tulisivat muuttumaan.

Butch Cassidy

UP:n johtoon (Union Pacific) tullut E.H. Harriman oli kyllästynyt lainsuojattomiin. Hän päätti, ettei ottaisi enempää päänsärkyä koplasta. Harriman hankitutti kestäviä ja nopeita hevosia, sekä palkkaisi joukon päteviä etsiviä avukseen, kuten montanalaisen lainvalvojan, Joe Le Foresin, pätevän taktikon T. T. Keliherin, sekä armottoman kovan jäljittäjä Sam Lawsonin.

E. H. Harriman

Sam Lawson toinen vasemmalta (oletettavasti) T. T. Keliher kolmas vasemmalta ja Joe LeFores toinen oikealta

Lainvalvojat ja hevoset lastattiin heille valmistettuihin erikoisjunanvaunuihin, jotka kulkivat UP:n rahakuljetusjunien mukana. Näin lainvalvojat pääsivät välittömästi iskemään lainsuojatonjoukkion kimppuun ryöstön sattuessa.

Kello tikittää...

Bull Dog -saluunan hauskanpidon jälkeen kopla hajaantui joksikin aikaa omille teilleen. Elokuussa 1897 Sundance Kid, Kid Curry ja Walt Punteney ratsastivat kohti pohjoista aikeinaan ryöstää pankki Red Lodgessa, Montanassa.

Sundance Kid

Kid Curry

Walt Punteney

Red Lodge, Montana

Miehet pitivät sitä pikkujuttuna, asennoituen siihen sen mukaisesti.
Jotkut Wild Bunch -opukset tarjoavat tarinaa, jossa itsevarmuutta puhkuvat konnat olivat itse ottaneet yhteyttä kaupungin sheriffiin tarjoten hänelle suurehkon summan rahaa, jotta sheriffi pysyisi poissa paikalta kun konnat ryöstäisivät pankin. Tarinan mukaan sheriffi olisi ollut tähän suostuvainen, mutta sen sijaan järjestikin konnille väijytyksen.  Oli totuus mikä tahansa, todennäköisimmin  konnakolmikko leiriytyi 22. elokuuta 1897 lähelle Lavinaa Etelä-Montanassa, tarkoituksenaan kerätä voimia tulevaa ryöstöä varten.

Lavina, Etelä-Montana

Kun Sundance Kid ja Walt Punteney olivat hakemassa vettä joelta, väijyksissä ollut sheriffi miehineen ilmestyi yllättäen paikalle.

”Antautukaa” -komennon jälkeen yllätetyt rosvot heittäytyivät suojaan avaten tulen. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kävi ilmi, että Kid Curry oli saanut osuman käteensä ja Sundance Kid käsivarteensa. Mukanaan joukko palkkionmetsästäjiä sheriffi saartoi konnat ja vangitsi heidät. Verta vuotava joukkio heitettiin säälimättä kaupungin tyrmään, jossa virui myös heidän ystävänsä Tom O’Day, jäätyään vangiksi epäonnistuneen Belle Forchen pankkiryöstöyrityksen yhteydessä.

Tom O'Day

Palkkionmetsästäjät kuittasivat itselleen konnista luvatun 1875 dollarin palkkion. Tuomari vaati lisäksi 10 000 dollarin takuita, ja roistojen kohtalo näytti sinetöidyltä.
31. lokakuuta 1897 Sundance Kid, Kid Curry, Walt Punteney ja Tom O’Day onnistuivat kuitenkin pakenemaan huonosti vartioidusta vankilasta. Miehet ryöstivät hevoset ja hajaantuivat hämätäkseen näin takaa-ajajiaan. Tom O’Day ja Walt Punteney jäivät nopeasti kiinni, mutta Kid Curry ja Sundance Kid onnistuivat pakenemaan.
Hurjan joukon ratsastajat olivat tietoisia siitä, mikä heitä mahdollisesti odotti valitsemallaan tiellä. He olivat tottuneet siihen, että aina joku jäi välillä kiinni tai saattoi tulla jopa ammutuksi. Aiemmin se ei ollut heitä juurikaan huolettanut, mutta nyt tilanne oli muuttunut. Pinkertonin agentit lähestyivät heitä päivä päivältä, ja yhä enemmän alueella havaittiin liikkuvan myös halveksittuja palkkionmetsästäjiä.

Hopeadollari luotia kohden.

Epäonnistuneen Belle Fourchen – pankkiryöstön jälkeen Hurja joukko ilmestyi Wyomingissa sijaitsevaan Baggsin kaupunkiin.

Baggs,Wyoming

Tällä kertaa joukkio ei aikonut pysytellä huomaamattomana, sillä kaupungissa oli tuttu Bull Dog – niminen saluuna, jonka omistaja Jack Ryan oli myötämielin lainsuojattomia kohtaan. Ryan myhäili baaritiskin takana ja seurasi tyytyväisenä uusia asiakkaitaan, jotka selvästikään eivät olleet mitään pyhäkoulupoikia.

Miehet ammuskelivat ja mellastivat kolme vuorokautta yhteen menoon, mutta saluunanomistaja tiesi, että lainsuojattomilla ei ollut tapana ryöstää saluunoita. Ryanin ystävällinen asenne osoittautui vaivan arvoiseksi, sillä miehet maksoivat hänelle dollarin jokaisesta kattoon tullutta luodinreikää kohti. Hopeadollarit saivat Jack Ryanin hymyilemään entistä leveämmin.

 Hurja joukko yhteispotretissa. Bull Dog -saluunan omistaja Jack Ryan vasemmalla ylärivissä vaalessa takissaan ja tummassa kauluksessa.

Hurja joukko juhli saluunassa kolme vuorokautta rahojaan säästelemättä. Jack Ryan tiesi yhtä hyvin kuin kaikki muutkin mistä rahat olivat peräisin, mutta se oli hänelle yhdentekevää. Hän oli bisnesmies eikä hänellä ollut aikomustakaan ilmiantaa ”rahamiehiä”.

Sitten kantautui tieto, että sheriffi miehineen oli tulossa kohti Baggsia. Joku oli sittenkin ilmiantanut koplan. Butch Cassidy päätti keskeyttää juhlinnan ja kun sheriffi miehineen myöhemmin iltapäivällä ratsasti Baggsin pääkatua pitkin, oli Hurja joukko jo kaukana matkalla kohti piilopaikkaansa Hole-In-The-Walliin…..

Baggsin pääkatu

Aika oli kuitenkin muuttumassa. Nopeat viestintäyhteydet helpottivat lainvalvojia työtaakkaa ja toisaalla Pinkertonin etsivätoimiston agentit yhdessä palkkionmetsästäjien kanssa jäljittivät herkeämättä koplan jäseniä. Saartorengas kiristyi Hurjan joukon ympärillä, eivätkä maan parhaimmat jäljittäjät, kuten Joe LeFors, Bob Divine, Lowell Spence, Charles A. Siringo, W. O. Sayles sekä Sam Lawson antaneet enää hetkenkään rauhaa Butch Cassidyn johtamalle jengille.

Joe LeFors

Lowell Spence

Charles A. Siringo ja W.O. Sayles

Epäonnen päivä

Hurjan joukon tekemät ryöstökeikat eivät kaikki kuitenkaan aina onnistuneet. Etelä-Dakotassa sijaitsevaan Belle Fourcheen tehdystä iskusta tuli täydellinen pannukakku.

Belle Fourche

Historioitsijat eivät ole päässeet täyteen varmuuteen siitä, keitä tuolloin ryössä oli mukana. Sundance Kid -kirjan elämäkerturi Ed Kirby uskoo, että iskussa mukana olivat ainakin Sundance Kid, Kid Curry, Tom O’Day, Lonnie Logan, Flat Nose George Curry sekä Walt Punteney.

Sundance Kid

Kid Curry

Tom O'Day

Flat Nose George Curry

Walt Punteney

Joukkion ensimmäinen virhe oli lähettää Tom O’Day kaupunkiin tiedustelemaan tilannetta. Tom joka oli perso viinalle, alkoi kaupunkiin saavuttuaan naukkailla ryyppyjä. Kun hän lopulta onnistui humalassa raahautumaan takaisin leiriin jossa muut odottivat, oli jo liian myöhäistä iskeä. Konnat joutuivatkin aikatauluttamaan yrityksensä uudelleen seuraavalle päivälle. Toinen virhe tuli sisällä pankissa.
Ed Kirbyn mukaan pankkiin sisälle menivät naamioituneina Sundance Kid, Kid Curry sekä Flat Nose George Curry. Tom O’Day odotti valmiina hevosten kanssa ja Lonnie Logan sekä Walt Punteney olivat kadulla varmistamassa tilannetta.

Ed Kirby

Kun ryöstäjät määräsivät pankkivirkailijat kasvot seinää vasten sekä kohottamaan kädet ylös, tämä huomattiin vastapäisen Alanson Gilesin rautakaupassa, josta tehtiin hälytys.
Ryöstöyritys karahti kiville, ja lainsuojattomat säntäsivät pakosalle ampuen silmittömästi kaikkialle ympärilleen. Paniikkiin joutunut Tom O’Day putosi sekasortoisen tilanteen vallitessa satulasta hevosen mennessä menojaan. Hän yritti paeta lankkukäytävää pitkin läheiselle tyhjälle tontille, mutta paikallinen teurastaja Rusaw Bowman sai lainsuojattoman vangittua. Tom O'Day pidätettiin ja heitettiin tyrmään.
Pankin kassaholvissa oli ryöstön aikana rahaa 30 000 dollaria, mutta Hurja joukko sai saaliikseen tällä kertaa vaivaiset  97 dollaria.

Olipa kerran Gastle Gatessa

Huhtikuussa vuonna 1897 Hurja joukko teki näyttävän iskun Gastle Gate nimiseen kaivoskaupunkiin Utahissa. Naamioitunutjoukko ryösti Pleasant Valley Companyn palkkarahat viimeistä senttiä myöten saaden saaliikseen 7000 dollaria.

Pleasant Valley Company

Oletettavasti Butch Cassidy käytti ryöstössä samaa joukkoa (Elzy Lay ja Bob Meeks), jolla oli iskenyt onnistuneesti vain vuotta aiemmin Montpelierissä.
Butch Cassidy oli vältellyt tekemästä ryöstöjä kotiosavaltiossaan Utahissa, koska hänet tunnettiin siellä liian hyvin. Saalis oli tällä kertaa kuitenkin niin houkuttelevan iso, ettei sitä voinut päästää käsistään. Kaivostoiminta oli vilkasta Castle Gatessa, ja kaivosmiesten palkat tuotiin sinne joka kuukausi junalla.

Gastle Gate

Gastle Gate Town

Bob Meeks

Butch ja Elzy ryöstivät rahakuljetusjunan, pakottivat virkailijat lastaamaan rahasäkit heidän hevosiinsa, jonka jälkeen karauttivat täyttä laukkaa tiehensä. Vauhti väsytti pakohevoset nopeasti, mutta Butch oli suunnitellut kaiken huolella. Bob Meeks odotti vaihtohevosten kanssa muutaman kilometrin päässä. Sen jälkeen ryöstäjät saaliineen katosivat jäljettömiin.
Castle Gaten kaivokselta yritettiin sähköttää avunpyyntöä sheriffille, mutta turhaan. Hurja joukko oli katkaissut lennätinlinjat.

The Tribune kirjoitti seuraavana päivänä: ”Jos eilisen ryöstön tehnyt kopla on Robbers Roostissa, voi kaivosyhtiö luopua toivosta nähdä rahoja enää koskaan. Ryövärit ovat liian hyvin järjestäytyneet, ja preeria on liian laaja ja autio. Jos sheriffin joukot yrittävät jäljittää roistot, niille käy kalpaten".

Useat historioitsijat olettavat, että Butch Cassidy ja hänen sidekick, Elzy Lay pitivät Sheridania piilopaikkanaan kesällä 1897, sen jälkeen kun olivat ryöstäneet Pleasant Valley Companyn palkkarahat Gastle Gatessa, Utahissa. Oletettavasti Lay toimi kesän baarimikkona eräässä kaupungin saluunoista, Cassidyn työskennellessä karjamiehenä Dan Hillman –nimisen miehen tilalla.

Sheridan

Hillmanin poika, Fred oli tuolloin 13-vuotias. Vuonna 1970 hän kertoi, että muisti hyvin miehen, jonka hänen isänsä oli tuolloin tilalle palkannut. Mies oli sanonut nimekseen LeRoy Parker ja että hän tuli pohjoisesta, koska siellä hänelle ei ollut enää maksettu palkkaa karjanajosta. Fred Hillmanin mukaan Parker oli erinomainen karjamies, eikä antanut minkäänlaista vihjettä, että olisi ollut tuolloin etsintäkuulutettu. Hänellä oli pojan kertoman mukaan kuitenkin aina hevonen satuloituna ja valmiina. Fred muisteli myös, että Parker jatkuvasti vapaallakin ollessaan tarkkaili ulos ovesta sekä ikkunoista.
Muutaman kerran kesän aikana muuan mies kävi tapaamassa Parkeria heidän tilallaan, ja kerran miehet ratsastivat yhdessä jonnekin muutamaksi päiväksi. Historioitsijat olettavat, että kyseessä oli Elzy Lay, ja että lainsuojattomat olivat saattaneet iske tuolloin Belle Fourchessa Etelä-Dakotassa.

Belle Fourche

Kun kesä oli lopuillaan, Parker ei eräänä aamuna enää saapunutkaan aamiaiselle. Fred Hillman, joka oli ystävystynyt Parkerin kanssa, meni bunkhouseen, jossa karjapaimenet tilalla asustelivat ja löysi ovesta Parkerin jättämän kirjeen jossa luki ”Olen pahoillani, että minun piti jättää teidät. Viranomaiset vain ovat kintereilläni. Tämä on paras paikka, jossa olen milloinkaan ollut.”
Kirjeen oli allekirjoittanut LeRoy Parker.

                                               

                           Ajalle tyypillinen karjapaimenten yhteismajoitustila (bunkhouse) karjatiloilla

Kirjailija Larry Pointer haastatteli Fred Hillmania vuonna 1970, jolloin Fred oli 88-vuotia. Hillmanin mukaan Butch tuli tapaamaan isää karjatilalle vuonna 1910.

                                                                     

                                                                        Larry Pointer

Hurjan joukon naamakirja

Jo vuosia ennen Butch Cassidyn saapumista Holeen, oli joukko maantierosvoja ja karjavarkaita luonut itselleen piilopaikkojen verkoston, johon kuului yksinäisiä mökkejä ja luolia kaikkialle, aina Nevadan autiomaasta Montanan metsiin.

Hole-In-The Wall -saluuna Thermopolisa Wyomingissa

Butch Cassidyn ja Harry Tracyn käyttämä piilopirtti lähellä Larode-kanjonia Utahassa

Nyt Butch Cassidysta oli tullut heidän kiistaton johtajansa. Joukko johon kuului vaihtelevasti 20 – 30 miestä, teki ryöstöjä vaihtelevin kokoonpanoin. Butch ei itse osallistunut kaikkiin ryöstöihin, mutta hänen käden jälkensä näkyi niiden suunnittelussa.
Butch Cassidyn lähimmät miehensä olivat, Harry Longabaugh aka Sundance Kid, koplan vaarallisin tappaja, tiikeriksi kutsuttu Harvey Logan aka Kid Curry ja Cassidyn hyvä ystävä Elzy Lay. Heidän lisäksi Hurjassa joukossa ratsastivat myös: Ben Kilpatrick ”The Tall Texan”, Deaf Charley Hank, Laura Bullion, Etta Place, mielipuoli ”Mad Dog” Harry Tracy, Blackjack Ketchum, Tom O’Day, Bill ”Skunk” Carver, Bob Lee, Flat Nose George Curry, Harvey Loganin nuoremmat veljet, Johnny ja Lonny Logan, Dave Lant, Bob Meeks sekä Matt Warner.

Butch Cassidy

Harry Longbaugh aka Sundance Kid

Harvey Logan aka Kid Curry

Elzy Lay

Ben Kilpatrick aka The Tall Texan

Deaf Charley Hanks

Laura Bullion

Etta Place

"Mad Dod" Harry Tracy

Blackjack Ketchum

Tom O'Day

Bill "Skunk" Carver

Bob Lee

Flat Nose George Curry

Lonnie, Harvey ja Johnny Logan

Dave Lant

Bob Meeks

Matt Warner

Butch Cassidy oli etsintäkuulutettu monissa osavaltioissa ja kaikilla rautatieasemilla ja saluunoiden seinillä roikkui hänen kuvallaan varustettu etsintäkuulutusjuliste. Hänestä oli luvattu 4000 dollarin palkkio, elävänä tai kuolleena.

Dead or Alive

Oli sanomattakin selvää, että yksi halveksutuimmista ryhmistä villissä lännessä, palkkionmetsästäjät kiinnostuivat tällaisesta saaliista. Union Pacificilla oli junissaan myös omat vartijansa, mutta johto päätti kutsua apuun Pinkertonin etsivätoimiston ryöstömäärien kasvaessa räjähdysmäisesti. Pinkertonagentti Joe Leforse otti käyttöönsä jahdatessa koplaa, roistojen omat menetelmät. Hän vastasi kovalla kovaa vastaan.

Joe Lefors

Pinkertonin "super posse"