Päätösosa "Amerikka ei koskaan ollut Amerikka minulle."

Kun taistelulaiva Maine upposi Havannassa vuonna 1892 se vei mukanaan syvyyksiin 250 merisotilasta, joista 22 oli afroamerikkalaista. Välittömästi tämän jälkeen joukot mobilisoitiin ja isänmaalliset patriootit  Teddy Roosevelt etunenässä kiiruhtivat kiireen vilkkaan Tampaan, Floridaan leirille, jossa joukot koottiin, koulutettiin ja lähetettiin sotimaan Kuuban maaperälle. Legendaariset 9. ja 10. ratsuväkirykmentit, sekä 24. ja 25. jalkaväkirykmentit vyöryivät myös kohti Tampaa.

MS. Maine Havannan edustalla

Teddy Roosevelt

Tamba, Florida

Lähtötunnelmissa

Sisällissodan jälkeen hallitus päätti perustaa kaksi ratsuväkirykmenttiä sekä saman verran jalkaväkeä, joiden tehtävänä oli suojella uudisasukkaita intiaanien hyökkäyksiltä, näiden suuressa seikkailussaan Lännen takamailla. Nämä neljä osastoa koottiin pelkästään mustista sotilaista, joita myöhemmin yleisesti alettiin kutsu Buffalo-sotilaiksi. Ironista oli se, että nämä urheat mustat sotilaat olivat mukana Amerikan historian häpeällisemmässä teossa, jossa alkuperäiset amerikkalaiset olivat rasismin ensimmäiset uhrit.

9. ja 10. ratsuväkirykmentit käsittivät noin 20%  yhdysvaltojen.ratsuväkirykmenteistä, jotka operoivat lännessä. Nämä Buffalo-sotilaat partioivat aina Missisipiltä Kalliovuorille. Kanadan rajoilta Rio Grandelle. Joskus he painuivat lainsuojattomien tai intiaanien perään syvälle Meksikoon. Heidän valkoisina oppainaan tiedetään olleen mm. Kit Carson sekä Wild Bill Hickok. Jotkut valkoisista upseereista, kuten George A. Custer, kieltäytyivät ottamasta rykmenttiinsä mustia sotilaita.

Kid Carson

Wild Bill Hickok

George A. Custer

John J. Pershing sai nuorena luutnanttina ollessaan lempinimensä "Black Jack" komentaessaan kunniakasta 10. ratsuväkirykmenttiään taisteluissa intiaaneja vastaan Montanassa. "Black Jack" komensi menestyksekkäästi Buffalo-sotilaitaan vielä San Juan Hillillä, Kuubassa sekä Pancho Villaa vastaan Meksikossa.

John J. Pershing

10. ratsuväkirykmentti

Pancho Vill ja  Black Jack

Intiaanit alkoivat ensimmäisinä kutsu afroamerikkalaisia sotilaita Buffalo-sotilaiksi, sillä näiden
kiharat hiukset muistuttivat intiaaneja puhveleista. Valkoiset sotilaat kutsuivat mustia tovereitaan yksinkertaisesti "bruneteiksi".
Ratsuväkirykmentti operoi aikanaan Teksasissa, Uudessa Meksikossa, Kansasissa, Oklahomassa, Nebraskassa, Utahissa sekä Montanassa. Teksasissa he kohtasivat kovimmat vihollisensa, Meskaleero apassit.

Meskaleero-sotureita

1890-luvun Henkitanssikultin aikana 9. ratsuväkirykmentti otti osaa yhdessä 7. ratsuväkirykmentin kanssa, armeijan häpeällisimpään tekoon, jossa armeija teurasti Isonjalan intiaaniheimon Bad Landsissa.

Murhenäytelmä Bad Landissä

Päällikkö Isojalan leiri

"teurastajia"

10. ratsuväkirykmentti operoi aikanaan Kansasissa, Oklahomassa, Uudessa Meksikossa, ja Arizonassa. He tappelivat siouxien, apassien ja comanchien kanssa. Olivat mukana vangitsemassa Geronimoa sekä Billy the Kidiä. Kuitenkin yksi heidän kovimmista hommistaan oli pitää yllä rauhaa uudisasukkaitten ja karjamiesten välillä kun piikkilanka saapui Länteen.

Geronimo (oikealla) sotureineen

Piikkilanka saapui länteen

"Amerikka ei koskaan ollut Amerikka minulle." -Langston Hughes

Langston Hughes

"Me olemme kansa, joka on surua tummempaa." -Curtis Mayfield

Curtis Mayfield

Varmaankin paljon jäi kirjoittamatta afroamerikkalaisten matkasta Amerikan takamaille.
Tiivistelmänä lopuksi totean vain, että ennakkoluuloisuus sai ylivallan aikakautena, joka oli kaikin puolin äärimmäisen vanhanaikainen.

Loppu.