Osa 7.

Vuonna 1790 kahdeksantoista prosenttia Kalifornian väestöstä oli syntyperältään afrikkalaisia. Kun ensimmäiset 44 henkilöä (11 perhettä) perusti Los Angelesin, 26:lla heistä oli afrikkalaiset esi-isät.

Kun pennitön Meksikon-sodan veteraani James W. Marshall löysi Kaliforniasta kultaa vuonna 1848 Kalifornian väkiluku nousi pian huimiin lukuihin. Vuonna 1852 siellä asui jo yli 225,000 ihmistä, joista 100,000 oli kullankaivajia. Afroamerikkalaisia Kaliforniassa oli tuolloin noin 2000 ja kymmenen vuotta myöhemmin yli 4000.

James W. Marshall

Daniel Rogers oli yksi mustista "neljäyseistä" (forty-niners). Kun hän antoi 1000 dollaria kultana isännälleen, ostaakseen itsensä vapaaksi, isäntä piti kylmästi rahat itsellään, mutta kieltäytyi vapauttamasta Rogersia. Monien valkoisten isäntien painostuksesta Rogersin "massa" lopulta suostui vapauttamaan orjansa ja niin Daniel Rogers osti koko perheensä vapaaksi kultakentiltä saamillaan tuloilla. Yhtä hyvä onni ei ollut mustalle miehelle, joka tunnettiin vain nimellä Dick. Hän
löysi kultaa 1000 dollarin edestä, mutta menetti kaiken yhdessä illassa korttipöydässä ja lopulta tappoi itsensä.

Kuvan kullankaivaja ei liity tarinaan

Suurin osa mustista uudisasukkaista kuitenkin työskenteli muualla kuin kultavaltauksilla. Kaliforniassa oli vuonna 1854 kolme mustille tarkoitettua kirkkoa, kaksikerroksinen kulttuurikeskus, jossa oli 800 kirjaa käsittävä kirjasto ja lukusali. Sisällissodan päättyessä Kaliforniaan oli syntynyt kolme mustille suunnattu sanomalehteä. Ne kaikki olivat erittäin hienosti taitettuja ja niissä korostettiin kansalaisoikeus- ajattelua.

"Poni-postissa"(Pony Express) ratsasti kaksi afroamerikkalaista. William Robinson kuljetti postia välillä, Stocton-Mines. Toinen poniratsumies George Monroe, oli mustankullankaivajan poika, josta myöhemmin tuli yksi Kalifornian kuuluisimmista postivaunukuskeista. Monroe valittiin ajamaan vaunuja kun presidentti Grant tuli tutustumiskäynnille Yosemite-laaksoon. George Monroesta tuli lopulta niin kuuluisa kuski, että reitti, jota hän ajoi, nimettiin lopulta hänen mukaansa.

William Robinson

George Monroe

Ulysses S. Grant

32-vuotias Biddy Mason niminen naisorja kulki Missisipiltä Kaliforniaan, seuraten isäntäänsä, joka tuli kultakentille noin 300 vankkuria käsittävässä letkassa. Biddyn tehtävänä matkalla oli huolehtia isäntänsä karjasta. Kun isäntä päätti palata takaisin kotiin orjiensa kanssa vuonna 1856, Biddyllä oli jo muita suunnitelmia. Hän sai vakuutettua paikallisen sheriffin tutkimaan vapautumistaan orjuudesta. Lopulta Biddy Mason kolmen tyttärensä kanssa vapautettiin orjuudesta. Rouva paiski kovasti hommia, teki onnistuneita sijoituksia ja ansaitsi itselleen ison maatilan.

Biddy Manson

Maatilastaan saaduilla tuloillaan hän teki lahjoituksia kouluille, kirkoille ja sairaaloille. Hän auttoi myös paikallisissa selleissä lojuvia aliravittuja mustia vankeja. Buddy Mason kuoli vuonna 1891 arvostettuna henkilönä.