Soapy Smith

Tänään klo 21.00 TV 2 lähettää ohjelman  "Operaatio kultakuume". Kanadan Yukonin provinnssista, lähellä Dawson Cityä löytyi kultaa vuonna 1896. Se sai aikaan  suuren joukkoliikkeen ja vuotta myöhemmin sen mittasuhteet olivat valtavat.
Tänään kolmiosaisessa sarjassa Dan Snow'n johtama retkikunta ottaa suunnan kohti Klondikea Alaskassa.

Dawson City

Kaikki onnenonkijat eivät rikastuneet tuolloin ja monelle heistä matka yli Chilikoot Passin jäi viimeiseksi ja heidän luunsa vaalenevat yhä edelleen vuorten rinteillä. Jotkut näistä äkkirikastuneista onnenonkijoista eivät lyöneet hakullistakaan Alaskan maaperään. Yksi heistä oli Soapy Smith!
Hän oli klassinen Hollywoodin länkkäreiden pahakaveri, joka  kuumeisesti ravasi ympäri lännenkaupunkeja työntäen sormensa jokaiseen mahdollisuuteen. Tämä armoton ja säälimätön roisto voitti  charmikkuutensa ja valheellisen hyveellisyytensä ansiosta usein puolelleen hyväuskoisia ihmisiä, joita hän huijasi.

Chilikoot Pass

Soapy Smith

Jefferson Randolph "Soapy" Smith (1860 -1898) syntyi Noonanissa Georgiassa, baptistisaarnaajan perheeseen. Vuonna 1885 hän saapui Länteen pistäen lusikkansa Coloradon kaivoskaupunkien soppaan.
Denverissä ollessaan hän sai lisänimensä Soap. Hän organisoi kriminaaleista koostuvan ryhmän, joka käytännöllisesti katsoen juoksi kaupungista toiseen huijaten ihmisiä. Samaan aikaan hän toistuvasti vieraili Washingtonissa, jossa hän tuppautui senaattoreiden, bisnesmiesten ja lehtien päätoimittajien takinliepeisiin.

Kaivoskaupunki Coloradossa

Denver, Colorado

Soapy miehineen

Vuonna 1897 Soapy kuuli, että Klondikestä, Alaskasta oli löytynyt kultaa. Eräs hänen Washingtonin "tuttunsa" sai Soapyn kiinnostumaan hotellibisneksestä Alaskassa. Yritys pysytellä kaidalla tiellä jäi kovin lyhytikäiseksi ja Soapy palasi nopeasti "hämärähommiinsa". Hän saapui kultakentille yhdessä jenginsä kanssa ja otti nopeasti hallintaansa Skagwayn kaupungin, jonne kullan perässä tulleet mainarit ja muut onnenonkijat olivat saapuneet ympäri maailmaa. Se oli kuin taivas Soapylle, ja siellä hän huijasi mielin määrin näitä ihmisiä, jotka olivat tulleet hankkiakseen tarvikkeita Skagwaysta, matkallaan kohti äkkirikastumista Klondiken kultakentille.

Soapy Smith jenginsä kanssa

Jengin päämajana oli Clancy's saluuna. Soapy Smithin valtakauden luhistuminen alkoi vuonna 1898, jolloin hän erehtyi ryöstämään erään ensimmäisistä paikalle saapuneista kullankaivajista.  Pian Skagwayssa paikalliset asukkaat organisoivat ja ottivat käyttöön omankädenoikeutta harjoittavan ns. vigilante-ryhmän, joka sai tunnuksekseen 101.

Clancy's saluuna

Soapy Smith saluunassaan

Skagwayn vigilantet kerääntyneenä yhteisvalokuvaan

Legendaarinen ratsupoliisi Sam Steele kulki noihin aikoihin alueen läpi ja kuvasi tilannette kaupungissa: "Ryöstöt ja murhat täällä olivat päivittäisiä. Ammuskelua kuului päivin ja öin. Illan pimetessä avunhuudot kaduilla kuuluivat yli saluunoista kantautuvan musiikin." 

Ratsupoliisi Sam Steele

Heinäkuussa vuonna 1898 Skagwayssa käytiin Hollywoodin länkkäreiden veroinen pyssytaistelu.
Joukko järjestyskaartilaisia oli pitämässä kokoustaan Skagwayn satamalaiturilla kun Soapy Smith juovuksissa olleiden miestensä kanssa saapui paikalle. Kaupungin insinööri Frank Reid, joka kuului kaartilaisiin yritti estää konnien pääsyn alueelle. Soapy nykäisi kiväärinsä esille, samalla kun Reid veti revolverinsa. Miehet seisoivat kasvotusten aseet valmiina. Sitten kuului kaksi laukausta.

Skagwayn satamalaituri

Frank Reid kuvassa vasemmalla

Soapy Smith kuoli tuokion päästä ampumisesta, mutta Frank Reid sinnitteli elämän ja kuoleman rajalla vielä lähes kaksi viikkoa, kunnes kuolema lopulta vei voiton. Soapy Smith ja Frank Reid makaavat vain muutaman metrin päässä toisistaan Skagwayn hautausmaan mullissa. Reidin näyttävään hautakiveen on kaiverrettu teksti "Hän antoi henkensä Skagwayn puolesta".

Soapy Smith kuvattuna välittömästi ampumavälikohtauksen jälkeen

Kuolettavasti haavoittunut Frank Reid

Frank Reidin hauta Skagwayssä

Haudan lepoon / päätösosa Clara Blinnin tarinaan

Oli sitten vastuussa kuka tahansa Satanta, Lone Wolf, Yellow Bear tai George A. Custer, joka mahdollisesti hyökätessään Mustan Kattilan talvileiriin oli tiennyt siellä olevan vankeja, tämän nuoren Viktorian-aikakaudella eläneen, kainon ja hyvätapaisen äidin sekä hänen lapsen murhaan, karu totuus oli, että nämä kaksi viatonta ihmistä, olivat joutuneet maksamaan omalla hengellään toisten ihmisten typeryydestä.

Satanta

Lone Wolf

Yellow Bear

George A. Custer

Clara ja Willie Blinn (mahdollisesti)

Clara ja Willie Blinnin ruumiit oli kääritty huopiin ja ne tuotiin haudattaviksi yhdessä majuri Elliotin ja hänen miestensä ruumiiden kanssa Fort Arbuckleen, Oklahomaan. Heidät haudattiin ensin Fort Arbuckleen sotilashautausmaalle(myöhemmin sotilashautausmaalle Fort Gibsoniin Oklahomaan vuonna 1876) joulupäivän vuonna 1868.

Fort Arbuckle

Majuri Elliot

Fort Gibson

Hautajaisissa ei ollut ainoatakaan heidän sukulaistaan paikalla. He eivät vielä tuolloin tienneet mitään Claran ja Willien kohtalosta. Claran epätoivoinen aviomies Richard etsi tuolloin kadonnutta vaimoaan ja lastaan ympäri rajaseutua. Hän piti tuolta ajalta päiväkirjaa, joka on surullista luettavaa. Joulukuun 25. päivä hän kirjoitti " Odottelen juuri, että voisin ylittää Arkansas-joen. Antaisin viimeisetkin kolme dollariani, että pääsisin pian jatkamaan matkaani ja etsimään rakasta Clara-vaimoani ja pienokaistamme Willietä." 

Tammikuussa 1869 Yhdysvaltain intiaaniasiaintoimistosta lähetettiin kirje Clara Blinnin omaisille Kansasiin ja heille kerrottiin Claran ja hänen lapsensa Williamin kuolemasta suruvalitteluin. Kirjeessä oli mukana pala Claran esiliinaa sekä hivenen Willien hiuksia. Richard Blinn saapui vaimonsa ja poikansa haudalle Fort Arbuckleen vasta muutamaa kuukautta myöhemmin ja rakensi hautakivien ympärille aitauksen. Hän muutti takaisin Perrysburgiin isänsä luo viettäen elämänsä viimeiset päivänsä yksinäisenä miehenä muistelleen yhtenään pientä perhettään.

Claran ja Willien nimettömät haudat Fort Arbucklessä

Perrysburgh

Vietettyään pitkiä aikoja tasangoilla etsien perheenjäseniään usein äärimmäisissä olosuhteissa, Richard sairastui tuberkuloosiin. Syyskuussa 18. päivänä vuonna 1873 Richard Blinn kuoli isänsä asunnolla ja hänet haudattiin Perrysburgin vanhalle hautausmaalle.

Blinnien sukuhauta

PS. Lähteenä käytyin Louis Kraftin "Custer and the Cheyenne -kirjaa sekä Research Review -lehden numeroa Vol. 14, No 1 Winter, 2000

"Älkää tehkö pahaa pikku Willielleni" Osa 5.

George A. Custer palasi haavoittuneet ja vangit mukanaan menestyksekkäältä sotaretkeltään Washitasta Camp Supplyyn joulukuun alussa. Joulukuun 7. päivä purevassa pakkassäässä, kenraali Sheridan johti itse pataljoonaan, jonka tarkoituksena oli mennä Washitan taistelualueelle uudelleen ja perustaa sinne sotilasasema.
Pian alueelle saavuttuaan retkikunnan kirurgi Bailey yhdessä Kansasin vapaaehtoisten kanssa oli tekevä karmivan löydön.

George A. Custer

Aikalaispiirros cheyennevangeista Washitassa

Camp Supply

Philip Sheridan

Sotilaat löysivät lähettyviltä valkoisen nuoren naisen ja nälkiintyneen pienenlapsen ruumiit. Jotkut Kansasin vapaaehtoisista tunnistivat naisen Clara Blinniksi. Ruumiiden vierestä sotilaat löysivät myös käärepaperiin pakattuna 400 dollaria seteleitä sekä 182 dollaria kolikkoina. Intiaanit olivat silponeet ruumiit kammottavalla tavalla. Ne olivat jäätyneet maahan ja olivat vaikeasti irrotettavissa. Tapauksesta on useita karmivia kuvauksia. Willie-poikaa oli pidetty jaloista ja hakattu vasten puunrunkoa kunnes hänen kallonsa oli lopulta murskana.

Kuvan jäätyneet ruumiit eivät liity tarinaan

Yhdessä niistä kerrottiin, että Claraa oli ammuttu kahdesti kasvoihin, hänen päänahkansa oli viety, sekä molemmat rinnat leikattu irti. Hänen esiliinansa kätköistä löytyi pala kuivaa leipää. Clara oli luultavasti suunnitelleen pakoa ja toivonut, että leivästä olisi saattanut olla apua hänen nälkiintyneelle ja sairaalle pienokaiselleen paon aikana. Kaikissa kauhutarinoissa kerrottiin, että pientä Willie-poikaa oli pidetty jaloista ja hakattu vasten puunrunkoa kunnes hänen kallonsa oli lopulta murskana.

Armeijan kirurgi Bailey, joka teki karmean löydön

Historioitsijat pitävät mahdollisena, että Clara olisi saattanut kuulla ratsuväen torven signaalin kun kenraali George A. Custer aamunkoitteessa hyökkäsi ratsuväkirykmenttinsä kanssa Mustan Kattilan leiriin. Outoa tarinassa on se, ettei intiaanien suullisessa perimätiedossa kerrota mitään Clara ja Willie Blinnistä.
Osa historioitsijoista uskoo, että Satanta itse surmasi heidät. Toinen tarina vihjaa kiowa-soturi Lone Wolf'in yhdessä mustankipeän intiaaninaisen kanssa surmanneen Claran ja tämän lapsen. Myös Arapahoja on syytetty, että nämä olisivat surmanneet Claran ja pienokaisen.
Kaikki nämä tarinat ilmestyivät aikoinaan sanomalehdissä ja niiden todenperäisyys on enemmän kuin kyseenalaista.

Taiteilijan näkemys ratsuväen hyökkäyksetä

Päällikkö Mustan Kattilan talvileiriin

Satanta

Lone Wolf vaimonsa kanssa

Sitten tulee pommi. Kenraali Custerin mukana Washitaassa ollut Charles Main-nimisen sotilaan on väitetty sanoneen leirissä Custerille: "Sinun miehesi ampuivat hänet! Minä näin sen ja monet muut myös." Charles Main muisteli, että nuori valkoinen nainen oli rynnännyt hyökkäyksen aikana ulos eräästä teltasta ja huutanut yli aseiden pauhaavan melskeen: "Minun nimeni on Blinn, rouva Blinn. Älkää tehkö pahaa pikku Willielleni."

Oletettavasti sotilaat ampuivat naisen vahingossa luullen häntä intiaaninaiseksi. Clara oli luultavasti kietonut ympärilleen joko intiaanihuovan tai eläimentaljan ja hänen tummat hiuksensa olivat kahdella palmikolla, joka luultavasti sai aikaan sen, että sotilaat pitivät häntä intiaaninaisena. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä tosiseikkaa, että nainen oli löydettäessä skalpeerattu. Osa historioitsijoista pitääkin mahdollisena, että intiaanit skalpeerasivat Claran sen jälkeen kun sotilaat olivat poistuneet paikalta.
Vanha sanomalehti artikkeli vuodelta 1869 kirjoittaa, että  kenraali Custerin entinen tiedustelija California Joe kertoi kuulleensa Anna White-nimiseltä naiselta, joka itsekin oli ollut intiaanien vankina, että Clara ja hänen lapsensa olisivat olleet taistelun aikana Yellow Bearin leirissä.

Kalifornia Joe

Yellow Bearin komentaessa naisiaan nopeasti purkamaan teltan pieni Willie oli ollut intiaaninaisten tiellä, jolloin Yellow Bear olisi tappanut lapsen. Kun kirkuva äiti hysteerisenä alkoi hakata nyrkeillään intiaanin rintaa tämä iski piilukirveellään myös äidin kuoliaaksi ja skalpeerasi hänet.

Yellow Bear