Fort Laramie

Rajaseudun linnakkeista etuoikeutetusti Fort Laramieta voidaan kutsua ”Linnoitusten Kuningattareksi”. Tämä etuvartioasema näytteli tärkeää osaa aikana, jolloin amerikkalaisten muuttoliike länteen oli kiihkeimmillään. Linnoitus, joka ensin oli nimeltään Fort Williams valmistui vuonna 1834 ja se toimi alun perin William Subbletten ja Robert Campellin turkiskaupan keskuksena.

Fort Laramie

William Subblett

Robert Campell

Asema oli rakennettu North Platten ja Laramie- joen yhtymäkohtaan ja sai myöhemmin nimekseen Fort Laramie turkismetsästäjä Jacques La Rameen mukaan, jonka intiaanit vuonna 1821 surmasivat lähialueella.
Oregonin reitti, Ratsuposti, Mormonien reitti, Lennätinlinja – kaikki kulkivat Fort Laramien kautta. Kun rautatie valmistui Wyomingiin, Fort Laramie toimi sen asemana. Mutta tarina ”Linnoitusten Kuningattaresta” on paljon muutakin kuin vain huoltoyhteyksiä tarjoava raja-asema suuren amerikkalaisen muuttoliikkeen aikana.

Fort Laramie

Jacques La Ramee

Oregonin reitti

Ratsuposti

Yhdysvaltain hallitus osti linnakkeen 4000 dollarilla vuonna 1849, jolloin ensimmäiset armeijan parakit nousivat sinne. Vuonna 1851 Fort Laramiesta tuli tärkeä etuvartioasema uudisraivaajille, jotka kulkivat sen ohitse matkatessaan Kalliovuorten yli. Sotilaiden tehtävänä oli turvata Oregonin reittiä matkaavien siirtolaisten turvallisuus. Intiaanihyökkäykset olivat kuitenkin erittäin harvinaisia, ja useimmat asemalla palvelleet sotilaat eivät nähneet milloinkaan vihamielisiä intiaaneja, ja linnoitus itsekin joutui vain kerran historiansa aikana intiaanihyökkäyksen kohteeksi.

Miehet jotka tekivät viiden vuoden mittaisen pestin armeijaan, tajusivat hyvin nopeasti varuskuntaelämän rutiinin ja sen yksitoikkoisuuden. Monet sotilaat käyttivät vapaa-aikanaan runsaati alkoholia ja hankkiutuivat usein aseman lähettyvillä majailevien "langenneiden kyyhkyjen" seuraan.
Fort Laramie kärsi vuosien 1865 - 1890 välisenä aikana 33% mieskadon erilaisina karkaamisina. Poikkeuksiakin oli, kuten kersantti Leodegar Schnyder, joka palveli ansiokkaasti 37 vuotta Fort Laramiessa.

Leodegar Schnyder

Uskotaan, että kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana yli 200 000 uudisasukasta pysähtyi Fort Laramiessa matkallaan Oregoniin, Kaliforniaan ja Utahiin. Asema toimi pisimpään luoteisalueen linnoituksista ja oli kooltaan suurempi kuin monet lännen varuskunnista yhteensä.

Vuonna 1888 varuskunta käsitti yhteensä 150 rakennusta. Kenraali Crook käytti linnoitusta usein tukikohtanaan sotiessaan siouxien kanssa. Kahdesti Fort Laramiessa solmittiin rauha intiaanien ja armeijan välillä. Ensin vuonna 1851, jolloin aseman intiaaniasiamies Thomas "Broken Hand " Fitzpatrick toimi neuvottelujen vetojuhtana. Toisen kerran vuoanna 1868.

Kenraali George Crook

Laramien sopimus 1851

Laramien sopimus 1868

Thomas "Broken Hand " Fitzpatrick 

Tuolloin yli 200 intiaanipäällikköä ja alipäällikköä allekirjoitti sopimuksen lukuunottamatta Punaista Pilveä, joka "kosketti kynää" vasta sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli lupautunut tyhjentämään sotilaansa Bozemanin alueen varuskunnista. Vuoden -68 sopimus oli ensimmäinen ja ainoa, jossa Yhdysvallat taipui intiaanien vaatimuksiin.

Intiaanipäälliköitä Fort Laramiessa vuonna 1868

Punaine Pilvi

Asema hylättiin lopulta vuonna 1890 ja vuotta myöhemmin 1,395 dollarin nimellisellä summalla huutokaupattiin varuskunnan 35 tonttia rakennuksineen. Linnoituksen entinen lennätinvirkailija John Hutton teki myöhemmin aloitteen joidenkin aseman rakennusten säilyttämiseksi.
Vuonna 1913 Oregonin reitin muistomerkki pystytettiin alueelle ja epäilijät pelkäsivät, että se olisi kaikki mitä vanhan linnoituksen hyväksi tehtäisiin. Mutta vuonna 1927 Wyoming osavaltio osti linnoituksen ja lahjoitti sen liittohallitukselle vuonna 1938, jonka jälkeen linnoitus restauroitiin 1880-luvun tyyliin ja se sai nimekseen Fort Laramie National Monument.